All posts filed under: Vierailuja

Itämerikurssi Tvärminnessä

Lähtiessämme perjantaiaamuna 11.9. klo 7.15 kohti Tvärminneä, kaikki näyttivät siltä kuin olisivat halunneet jäädä kotiin nukkumaan. Istuimme bussissa kaksi tuntia aamun vasta valjetessa ja pääsimme perille Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle yhdeksän jälkeen. Meidän koulustamme mukana oli kahdeksan opiskelijaa opettajanaan Sirpa Tarvainen ja Espoon Tapiolan lukiosta neljä opiskelijaa ja opettaja Lasse Lindqvist. Kaikki olimme tulleet kurssille samasta syystä: se vaikutti mielenkiintoiselta. Meille oli kerrottu kurssin ohjelmasta, mutta emme tietenkään täysin tienneet mitä tapahtuisi, mutta pääpiirteissään meidän oli tarkoitus tutkia Itämerta ja sen eliöstöä. Tvärminnen eläintieteellinen asema sijaitsee Hankoniemellä aivan meren rannalla. Alueella on mm. tutkija- ja opiskelija-asuntolat, päärakennus, akvaariorakennus, satama, sauna sekä yksityisasuntoja. Eläintieteellisellä asemalla työskentelee useita tutkijoita, jotka perehtyvät mm. Itämeren olosuhteisiin ja ympäristömuutoksiin. Tvärminnen asema ottaa usein vastaan opiskelijoita tutustumaan Itämereen sekä tutkimusten ihmeelliseen maailmaan. Heti perjantaina lähdimme tekemään hyvin mielenkiintoista ja hauskaa tutkimustyötä tutkimusalus Sadurialla. Tarkoituksenamme oli ottaa Itämerestä näytteitä, joita myöhemmin pääsisimme tutkimaan tarkemmin. Olimme saaneet tutkimusaluksen lisäksi käyttöömme aluksen kapteenin ja kansimiehen, jotka opastivat meitä yhdessä opettajiemme kanssa. Ensimmäiseksi otimme kaksi pohjamutanäytettä 10,5 metrin syvyydestä jonkinlaisella metallikouralla. Pohjamutanäytteiden tarkoituksena oli saada selville, …

Retkiä syanobakteerien maailmaan

Helsingin yliopiston Biotieteiden laitoksella Viikissä meille esiteltiin biotieteiden opiskelua ja syanobakteereihin liittyvää tutkimustyötä. Neurobiologian opiskelijat kertoivat meille omista opinnoistaan ja yleisesti opiskelusta Viikissä. Meille esiteltiin erilaisia pääaineita ja töitä, joihin Viikissä opiskeltuaan voi päätyä. Meille kerrottiin, että sivuaineen valinnalla voi vaikuttaa paljon siihen, millaisen tutkinnon suorittaa ja millaiselle alalle pääsee työskentelemään. Opiskelijoiden kerrottiin myös olevan tiivistä porukkaa, käyväthän he viisi vuotta samoilla tunneilla. Laboratoriotiloissa näimme erilaisia syanobakteeriviljelmiä (arkikielessä sinilevä) erlenmeyereissä eli keittopulloissa. Syanobakteeriviljelmiä oli lähinnä kahdenlaisia: sakkautuneita ja tasaisesti veteen levittyneitä. Samalla saimme tietää, että syanobakteerikertymiä on erivärisiä. On sinivihreitä, miltei mustia, vihreitä ja punaisia. Samassa rakennuksessa ei vain tutkittu syanobakteereja, vain eri laboratoriotiloissa oli erilaisia tutkimuksia, mutta emme valitettavasti päässeet vierailemaan muissa laboratorioissa. Saimme siis nähdä mikroskoopin okulaarin läpi, miten muodostuvat ne levälautat, joita saatamme nähdä kesäisin järven tai lammen pinnalla. Vaikka tiesikin, mitä odottaa, sain silti yllättyä siitä, miltä sinilevät näyttivät. Entuudestaan tiesin, että sinilevät muodostuvat pitkistä siimoista bakteereja, mutten tiennyt, minkä takia ne juuri muodostivat pitkiä siimoja, tai sitä, että sinilevissä on kahdenlaisia bakteereja, niin pyöreitä typpeä sitovia soluja kuin neliskulmaisia yhteyttäviä soluja. …

Opintoretki tutustumaan jätehuoltoon

Keskiviikkoaamuna 9.9.2015 me biologian kolmannen kurssin opiskelijat lähdimme bussilla kohti Hyvinkään jätteidenkäsittelyaluetta. Jätteidenkäsittelyalue on siis ennen tunnettu kaatopaikkana, mutta nykyään jätevuori on suljettu ja kaikki alueelle tulevat jätteet kierrätetään tai kuljetetaan eteenpäin jatkokäsittelyä varten. Hyvinkään jätteidenkäsittelyalue on siis yksi Kiertokapulan eli maamme kolmanneksi suurimman jätteidenkäsittely-yrityksen toimipisteistä. Kiertokapula on vastuussa jopa kahdentoista eri kunnan yritysten ja kotitalouksien jätteiden kuljetuksesta ja käsittelystä. Näihin kuntiin kuuluu muun muassa Hyvinkään, Riihimäen ja Hämeenlinnan lisäksi niiden vieruskuntia. Vuoden 2007 jälkeen sekajätettä ei ole enää kasattu käsittelemättömänä Hyvinkään kaatopaikalle. Sen sijaan Kiertokapulan jäteautot kuljettavat sen Riihimäellä sijaitsevalle Ekokemille, joka ottaa sen hyötykäyttöön polttamalla. Prosessissa saadaan talteen kaukolämpöä ja sähköä. Vierailulla meille esiteltiin nopeasti myös jätteidenkäsittelyalueen kierrätyspisteet, joihin jokainen kansalainen saa itse tuoda kierrätettävää jätettä. Alueelta löytyi pisteet mm. puulle, betonille, metallille, risuroskille ja ongelmajätteelle. Kaikista näistä pisteistä jätteet vietiin lopulta käsittelyyn ja otettiin uusiokäyttöön. Mielestäni retki oli hyvin opettavainen ja mieltä avartava. On hienoa, kuinka jätteidenkäsittely on vuosikymmenten saatossa kehittynyt yhä ympäristöystävällisemmäksi. Nykypäivän materialismia ihannoivassa maailmassa on hyvin tärkeää, että jätteet otetaan uusiokäyttöön tai hyödynnetään muuten. Parhaiten kuitenkin vierailusta jäi mieleen …

Valokuvausta viikonloppu Tallinnassa

Lähdimme 4.—6.9. KU7 -ryhmäläisten kanssa Tallinnaan. Matkan tarkoituksena oli perehtyä monipuolisesti valokuvaamisen saloihin lukiomme kuvataideopettajan Iikka Väisäsen ja ammattivalokuvaaja Arne Maasikin (kotisivut: http://arnemaasik.org/) johdolla. Viikonlopun aikana pääsimme tutustumaan Maasikin studioon ja kokoamaan omia portfolioita. Kuvia kertyi seitsenhenkisen porukkamme kameroihin yhteensä noin 1600. Perjantaina saavuimme hostelliin, joka sijaitsi keskeisellä paikalla aivan Vanhankaupungin vieressä. Bussilla ja ratikoilla pääsimme nopeasti paikasta toiseen, eivätkä sadekuurotkaan haitanneet porukkamme menoa. Illalla kävimme tutustumassa Maasikin tuotantoon hänen studiollaan ja perehdyimme tulevan päivän tehtäviin. Studio oli kotoisa, ja seiniä koristivat toinen toistaan upeammat valokuvat. Maasik kertoi menestyksekkäästä urastaan, ja oli selvää, että tilaisuus päästä valokuvaamaan hänen kanssaan oli ainutlaatuinen. Lauantaina pääsimme jo tositoimiin. Lähdimme tutustumaan Tallinnassa sijaitsevan mielisairaalan rakennuksiin ja piha-alueeseen. Myös arkkitehtinä työskennellyt Maasik perehdytti meidät rakennuskuvaamiseen. Hyvien vinkkien jälkeen jokainen alkoi kuvaamaan omia juttujaan ja aika vierähti nopeasti. Monen portfoliokuvat syntyivät mielisairaalan alueella. Paikka oli vaikuttava, ja se saatiin hyvin myös ikuistettua kuviin. Välissä kävimme syömässä ja tutustumassa muihin alueisiin. Illalla palasimme studiolle, jossa käytiin läpi kaikkien parhaat kuvat. Valokuvaaja käytti taitavasti Photoshopin toimintoja, ja kuviin tehtiin pieniä korjauksia. Lopuksi kaikkien …

Professori Petri Pellikka kertoi tutkimuksista Keniassa

Helsingin yliopistolla on tutkimusasema Kenian Taitavuorilla, Wundanyissa. Tutkimusasemaa johtaa Geoinformatiikan professori Petri Pellikka. Hän vieraili toukokuussa 2015 lukiossamme kertomassa huikean mielenkiintoisista ja monipuolisista tutkimuksista Keniassa. Taitavuoret nousevat savannimaisemista ja ovat osa Itäisiä Kaarivuoria. Pasaatituulet tuovat vuorille orografisia sateita. Sateet ja vuoria verhoava sumu ylläpitävät vuorilla lajistollisesti monimuotoista sademetsää. Aluetta on tutkittu kaukokartoitusaineistojen avulla ja paikkatietomenetelmin mm. maankäytön muutoksia. Esimerkiksi ilmakuvia ja satelliittikuvia vertailemalla on selvitetty, kuinka suuri osa alueen alkuperäismetsistä on hävinnyt ja kuinka suuri osa näistä metsistä on korvattu vierasperäisillä puulajeilla, kuten männyllä, sypressillä ja eukalyptuksella. Metsiä on kaadettu maatalousmaaksi. Nykyisin alueella viljellään Pellikan mukaan mm. maissia, avocadoa, kahvia, kaalikasveja ja sisalia. Koska kasvillisuus sitoo itseensä vettä, sillä on suuri merkitys vesitalouden kannalta laajemminkin. Epifyytit eli päällykasvit, sammalet ja jäkälät vuorilla kaappaavat itseensä ilmakehän kosteutta. Kuinka paljon – sitäkin Taitavuorilla tutkitaan. Ilmastonmuutosta silmällä pitäen on Taitavuorilla kehitetty laserkeilainmenetelmää puiden ja maatalousmaan sisältämän hiilen ja biomassan arvioimiseksi. Professori Pellikalta opimme laserkeilauksesta sen, että viimeinen kaiku mahdollistaa maanpinnan muotojen kartoituksen ja ensimmäinen kaiku kasvillisuuden tulkinnan. Tutkimusasemalla työskentely on monitieteellistä ja kansainvälistä. Mukana on maantieteilijöitä, fyysikkoja, metsätieteilijöitä …

Maan alle Heurekaan

Kävimme 6.5.2015 opintoretkellä tiedekeskus Heurekassa. Matkaan lähti GE2- ja GE4-kurssilaisten lisäksi myös muutamia ulkomaalaisia opettajia, jotka olivat vierailulla lukiossamme Nordplus Junior -ohjelmaan liittyen. Menimme Heurekaan varta vasten katsomaan tällä hetkellä käynnissä olevaa ”Maan alle” -näyttelyä, joka käsittelee muun muassa geologiaa, kaivoksia sekä maanalaista rakentamista. Kyseinen näyttely on Heurekassa vielä 20.9.2015 saakka. Näyttelyn alussa oli mahdollista skannata QR-koodi, joka avasi mobiililaitteen näytölle Heurekan kehittämän pelin. Pelissä tehtävänämme oli kerätä näyttelykohteiden sisällöstä tietoa ja vastata pelin esittämiin kysymyksiin ja monivalintatehtäviin. Osallistuimme käynnillämme myös Tiedettä pallolla -esitykseen. Esitys oli opettavainen ja sisälsi tietoa muun muassa ilmiöistä, jotka muokkaavat elinympäristöämme. Esityksessä käytettiin mielenkiintoista projisointilaitteistoa: halkaisijaltaan parimetrisen pallon pinnalle heijastettiin pääosin satelliitein kerättyä tietoa valtameristä, ilmastosta, maankuoresta ja tähtitieteestä. Suurin osa kerätystä tiedosta oli lähes reaaliaikaista. Katsojilla oli mahdollisuus osallistua esitykseen äänestämällä mielestään oikeaa vastausta eri aihepiirejä käsitteleviin kysymyksiin. Koko retken kruunasi vielä sattumalta samaan aikaan tiedekeskus Heurekan edustalla järjestetty Hyvinvointia Sähköllä -tapahtuma, jossa oli mahdollista tutustua sähköautoiluun ja Suomen yleisimpiin tuotannossa oleviin sähköautomalleihin. Kuulumaani Tesla Club Finlandin jäseniäkin oli saapunut paikalle, ja kävin tervehtimässä heitä pikaisesti.  

Eetti ry:n vieras kävi kertomassa eettisestä kuluttamisesta

Maantieteilijä Eeva Kemppainen Eetti ry:stä kävi vierailulla koulussamme pe 15.5. Aiheena oli eettinen kuluttaminen ja tuotteiden elinkaari. Luennolle ja työpajaan osallistui Ge2-, Ge4- ja Bi3-kurssien opiskelijoita. Ohjelmassa meillä oli alkuun pieni kysely erilaisista kuluttamiseen liittyvistä asioista, kuten ”saan usein tavaroita, mitä haluan” tai ” meillä on kotona vanhoja ja / tai rikkinäisiä puhelimia”. Vastasimme ”ei” menemällä kyyryyn, ”kyllä” kurottelemalla ylös ja ”en tiedä / siltä väliltä” heiluttelemalla käsiä vaakatasossa. Tämä kuulostaa ehkä oudolta ja vaivaannuttavalta, mutta yllättäen se ei ollut. Se johtui varmaankin siitä, että vetäjämme oli reipas ja asiastaan innostunut. Kaikilla muuten oli niitä rikkinäisiä tai vanhoja puhelimia kotona. Tämä on huono juttu, koska puhelimista voidaan kierrättää lähes kaikki osat. Jos kaikki suomalaiset veisivät turhat puhelimet kierrätykseen, uutta raaka-ainetta tarvitsisi louhia vähemmän. Eeva Kemppainen kertoi meille myös Eetti ry:n toiminnasta. Yhdistys tutkii ja edistää oikeudenmukaista maailmankauppaa, ympäristöä säästäviä tuotantotapoja ja vastuullista kuluttajuutta. Tutkijat, toimijat ja aktivistit paljastavat globaaleja rakenteita, ympäristöongelmia ja ihmisten tarinoita tuotteiden ja mainosten takaa. Monien tuotteiden maantieteellinen matka on usein nykyisin seuraavanlainen: tuote keksitään tai kehitellään Pohjois-Amerikassa, raaka-aineet louhitaan Afrikassa, tuotanto …