All posts filed under: Vierailuja

Retki Kumpulan kampukselle

Kävimme yhdessä karttakurssilaisten kanssa vierailulla Helsingin yliopiston Maantieteen ja Geotieteiden laitoksilla Kumpulan kampukselle. Vierailun alussa meille esiteltiin hieman paikkoja ja sen jälkeen siirryimme yhdessä tietokoneluokkaan. Luokassa geotieteiden ja maantieteen opiskelija kertoivat meille, millaista kyseisten aineiden opiskelu on Helsingin yliopistossa. Opiskelijoiden puheenvuorojen jälkeen aloimme tekemään yliopiston opettajan ohjeistuksella karttoja, jotka perustuivat keräämäämme aineistoon Hyvinkäältä. Kiersimme pienissä ryhmissä eräillä oppitunneilla ympäri Hyvinkäätä ja keräsimme Epicollect5-sovellukseen lämpötiloja ja eri alueiden viihtyvyyksiä. Yliopistolla teimme kartat tietokoneilla perustuen dataan, jota olimme keränneet oppitunneilla Hyvinkäällä. Oli mukavaa, että meille esiteltiin paikkoja yliopistolla ja opiskelijoiden puheenvuorot olivat kattavat ja mielenkiintoiset. Karttojen tekeminen oli hyvin kiinnostavaa ja siitä oppi myös paljon.

Vaelluksen ohessa vierailu Koveron perinnetilalla  

Tämän syksyn vaelluskurssin toisena retkipäivänä vierailimme Koveron perinnetilalla. Se sijaitsee valtion omistamilla mailla Seitsemisen kansallispuistossa, Ylöjärven alueella. Koveron perinnetila perustettiin virallisesti vuonna 1859. Tila siirtyi vuonna 1970 Metsähallitukselle ja siitä lähtien tilan entisöinti ja ylläpito on toteutettu talkootöinä. Perinneympäristöjä on Suomessa nykyään vähän, koska maatalous on voimakkaasti tehostunut. Tämän vuoksi Koveron kaltaiset perinteistä maataloutta harjoittavat tilat ovat merkityksellisiä ja arvokkaita. Niiden lajisto on usein hyvin monimuotoinen ja se on syntynyt kotieläinten laiduntaessa. Nykyisessä maataloudessa eläinten vapaan laiduntamisen sijaan niiden rehu kasvatetaan salaojitetuilla pelloilla. Koveron piha-alueeseen kuuluu useita puisia rakennuksia: torppa, pakari eli leivintupa, sekä karja- ja viljasuojat. Piha-alueella on ollut myös muita rakennuksia, mutta ne ovat ajan saatossa tuhoutuneet. Pihapiirin sydämessä sijaitsevasta perinteikkäästä kaivosta saimme juomapullot täyteen raikasta vettä. Tilalta löytyy tyytyväisenä elämäänsä viettäviä maatilan eläimiä, joihin kuuluu muun muassa kanoja, lampaita ja muutama lehmä. Koverossa voi aistia menneiden sukupolvien hengen. Uppouduimme historiaan tilan nuoren isännän kertoessa erilaisia tarinoita. Tilan esineistä vain pieni osa on alkuperäisiä, loput ovat jälkeenpäin hankittuja. Koveron maisemaa värittivät heinäseipäät sekä punaiset rakennukset. Päärakennuksen salissa katonrajaa värittivät erilaisilla kasveilla värjätyt, hirsissä roikkuvat langat, sekä pyöreät ruisleivät. Koveron perinnetilaan pääsee tutustumaan mainiosti esimerkiksi siellä järjestettävien erilaisten työnäytösten, …

Eläinten elämää tutkimassa

Kävimme Tutkimme eläimiä -kurssilla Korkeasaaren eläintarhassa Helsingissä. Tutkimme eläinten käyttäytymistä eli etologiaa, ja aikaa oli noin kaksi tuntia. Saimme tehtävämonisteet, joista toinen oli etogrammi. Tehtävänä oli tarkkailla yhden lauman yksilön käyttäytymistä kymmenen minuutin ajan ja merkitä sen toiminnat ylös. Täytin etogrammini barberiapinaa seuraamalla. Toisessa tehtävämonisteessa oli kysymyksiaä suokukosta, pikkumangusteista, papukaijoista, laiskiaisesta ja agutista, sekä Kissalaakson kissaeläimistä. Saimme lisäksi taustatietoa joistain eläimistä monisteella. Retkipäivällemme sattui hyvä sää, ja monet eläimetkin olivat tulleet aurinkoon lämmittelemään. Aktiivisimpia eläimiä kierroksellamme olivat saukot, joille oli juuri annettu särkiä ruuaksi. Kaikkia kissalaakson eläimiä emme nähneet. Korkeasaaren laumaeläimet havainnollistivat hyvin tunnilla opittuja käyttäytymiseen liittyviä teorioita. Huomasimme myös, että eläimillä täytyy olla aktiviteetteja häkeissään. Kaiken kaikkiaan retki oli onnistunut, vaikka aikaa olisi saanut olla enemmän.

Helsingin yliopiston Tieteen päivillä

Kävimme maantieteen ryhmän kanssa tammikuussa Tieteen päivillä Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa Fabianinkadulla. Ohjelmassa oli luentoja ja työpajoja monilta eri tieteenaloilta. Yhteisenä teemana oli kuitenkin Vapauden rajat. Helsingin yliopisto järjesti tänä vuonna Tieteen päivät -tapahtuman, jonka tarkoitus on tarjota kansalle sivistystä ja antaa tutkijoille mahdollisuus nostaa esiin oman tieteenalansa näkökulmaa valittuun teemaan. Tapahtumaa järjestetään yliopistokaupungeissa ympäri Suomen ja Helsingissä joka toinen vuosi tammikuussa. Meillä sattui olemaan sen verran tuuria, että pääsimme mukaan. Helsinkiin lähtevä ryhmä koostui pääasiassa GE01.6 -kurssin opiskelijoista, mutta mukana oli myös pidemmällä opinnoissaan olevia sekä opettajat Sirpa Tarvainen ja Mari Lehesvirta. Tieteen päiville oli kokoontunut meidän lisäksemme suuri joukko muita opiskelijoita ja oppilaita pääkaupunkiseudun lukioista ja yläasteelta. Päivän ohjelmamme koostui muutamasta työpajasta, luennosta ja evästauosta. Työpajoissa annettua teemaa käsiteltiin niin eri lähtökohdista, että monesti oli jopa vaikeaa hahmottaa, miten kaikki nämä kokonaisuudet liittyivät toisiinsa. Hyödynnettyjen oppiaineiden väripaletti oli kirjava, eikä monikaan oppiaineryhmä jäänyt vaille huomiota: kemia, biologia, yhteiskuntaoppi, historia ja terveystieto ovat vain mainintana siitä, mitä itse saimme nähdä. Pajoja ja luentoja oli hyvin paljon enemmän, kuin missä itse kävimme. Toisessa kerroksessa oli esimerkiksi …

Biologian retki eläinmuseoon

Retkellämme eläinmuseossa opin paljon uusia asioita. Opin esimerkiksi, että Luomus ei ole vain eläinmuseo vaan myös tutkimuslaitos, jossa tutkitaan erilaisia eläimiä ja tunnistetaan uusia lajeja tai tunnistamattomia lajeja. Luomuksessa tehdään paljon DNA-tutkimusta. Esimerkiksi aikuisen kärpäsen jalasta otetusta palasta voidaan erottaa yksi geeni. Geeni PCR-monistetaan, ja monistettua geeniä voidaan tutkia ja verrata moniin eri hyönteisiin ja siten saadaan lopputulos, mikä laji on kyseessä. Museossa kiertäessä pääsimme myös kellariin ja katsomaan eläinten nahkoja, jotka sinne on säilötty. Museolla on 9 miljoona näytettä, joista 7 miljoonaa on hyönteisiä. Kaikki nahat, näytteet ja ötökät ovat tutkimustarkoituksiin. Yhtä ja samaa eläintä on paljon, koska näytteitä ei voi olla koskaan liikaa: tulos vahvistuu, mitä useampaa tutkii. Myös jos halutaan tutkia eläimen DNA:n kehitystä, täytyy näytteitä olla pitkältä aikaväliltä. Luomuksessa kaikista näytteistä ja nahoista voi saada DNA:ta, sillä uudet DNA:n tutkimismenetelmät ovat mullistaneet kaiken. Nahat säilötään joko litteinä tai ”torpedoina” eli täytettynä. Esimerkiksi säilössä on 22 000 tunturisopulia. Luomuksessa tutkimus- ja museotyö kohdistuvat uhanalaisuuteen: sitä yritetään estää ja tutkitaan, miksi jotkin eläimet hävisivät. Vesikon turkkeja on myös Luomuksessa. Vesikko kuoli sukupuuttoon 1970-luvulla. …

Retki Biotieteiden laitokselle

Tiistaina 3.5. lähdimme BI10-ryhmän kanssa Viikkiin Biotieteiden laitokselle opettajamme Sirpa Tarvaisen johdolla opiskelemaan mikrobiologiaa ja tutustumaan laboratorioihin. Retkellä pääsimme suorittamaan erilaisia mikrobiologiaan liittyviä töitä melko omatoimisesti, ja oli mukava päästä työskentelemään uuteen ympäristöön ja tekemään uusia tutkimuksia ja oppimaan sitä kautta lisää. Tehtävänä oli erilaisilla kokeilla selvittää annetusta näytteestä, mikä bakteeri oli kyseessä. Käytimme menetelminä värjäystä ja tutkimme mikroskoopilla sekä seurasimme, miten näyte reagoi tiettyjen asioiden kanssa. Lopputulos oli melko selkeä. Laboratoriokierroksella pääsimme näkemään erilaisia työtiloja ja työvälineitä sekä DNA:ta monistavan PCR-koneen. Reissussa opin uutta erilaisista laitteista ja tutkimusmenetelmistä, ja oli kiinnostavaa saada tietoa eri menetelmistä ja ylipäätään kaikesta, mihin mikrobiologiia voidaan soveltaa. Retki Biotieteiden laitokselle oli hyvin antoisa ja toi mukavasti vaihtelua opiskeluun ja oli mukava päästä tekemään itse töitä ja myös oppimaan muutenkin uutta aiheesta.

Seikkailulla

Lokakuun loppupuolella järjestettiin seikkailukurssi. Lähdimme reissuun koulun pihasta perjantaina fillareilla. Pyöräily kohti Kytäjän järveä alkoi. Vaikka polkeminen oli uuvuttavaa ja sääkin aika huono, hyvässä seurassa matka sujui nopeasti. Kytäjän järven rantaan saavuttuamme meitä odotti melonta. Melomisen jälkeen harjoittelimme hengenpelastusta ja sitä. miten toimia hätätilanteessa. Sitten meidät jaettiin joukkueisiin ja kilpailu erilaisissa erämaan ja hengenpelastus aiheisissa peleissä alkoi. Tämän jälkeen matkamme jatkui leiriytymispaikalle, ja kun saavuimme väsyneinä perille, olikin jo pimeää. Teimme ruokaa, pystytimme teltat ja laitoimme kamiinoihin tulet, minkä jälkeen olikin loppuilta vapaa-aikaa. Hauskan illan ja huonosti nukutun yön jälkeen heräsimme aamulla auringonpaisteeseen. Söimme, pakkasimme tavarat, purimme teltat, ja matkamme jatkui kohti seuraavaa pysähdyspaikkaa, jossa meitä odottivat erilaiset pelit ja tehtävät. Kävimme muun muassa laskeutumassa Jaanan-kallion pystysuoran seinän, ja pelaamassa värikuulasotaa! Ikimuistoisen ja hauskan reissun jälkeen oli jäljellä vain kotiin paluu! Reissun sisältö oli runsas ja mielenkiintoinen, suosittelen reissua kaikille!

Itämerikurssi Tvärminnessä

Lähtiessämme perjantaiaamuna 11.9. klo 7.15 kohti Tvärminneä, kaikki näyttivät siltä kuin olisivat halunneet jäädä kotiin nukkumaan. Istuimme bussissa kaksi tuntia aamun vasta valjetessa ja pääsimme perille Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle yhdeksän jälkeen. Meidän koulustamme mukana oli kahdeksan opiskelijaa opettajanaan Sirpa Tarvainen ja Espoon Tapiolan lukiosta neljä opiskelijaa ja opettaja Lasse Lindqvist. Kaikki olimme tulleet kurssille samasta syystä: se vaikutti mielenkiintoiselta. Meille oli kerrottu kurssin ohjelmasta, mutta emme tietenkään täysin tienneet mitä tapahtuisi, mutta pääpiirteissään meidän oli tarkoitus tutkia Itämerta ja sen eliöstöä. Tvärminnen eläintieteellinen asema sijaitsee Hankoniemellä aivan meren rannalla. Alueella on mm. tutkija- ja opiskelija-asuntolat, päärakennus, akvaariorakennus, satama, sauna sekä yksityisasuntoja. Eläintieteellisellä asemalla työskentelee useita tutkijoita, jotka perehtyvät mm. Itämeren olosuhteisiin ja ympäristömuutoksiin. Tvärminnen asema ottaa usein vastaan opiskelijoita tutustumaan Itämereen sekä tutkimusten ihmeelliseen maailmaan. Heti perjantaina lähdimme tekemään hyvin mielenkiintoista ja hauskaa tutkimustyötä tutkimusalus Sadurialla. Tarkoituksenamme oli ottaa Itämerestä näytteitä, joita myöhemmin pääsisimme tutkimaan tarkemmin. Olimme saaneet tutkimusaluksen lisäksi käyttöömme aluksen kapteenin ja kansimiehen, jotka opastivat meitä yhdessä opettajiemme kanssa. Ensimmäiseksi otimme kaksi pohjamutanäytettä 10,5 metrin syvyydestä jonkinlaisella metallikouralla. Pohjamutanäytteiden tarkoituksena oli saada selville, …

Retkiä syanobakteerien maailmaan

Helsingin yliopiston Biotieteiden laitoksella Viikissä meille esiteltiin biotieteiden opiskelua ja syanobakteereihin liittyvää tutkimustyötä. Neurobiologian opiskelijat kertoivat meille omista opinnoistaan ja yleisesti opiskelusta Viikissä. Meille esiteltiin erilaisia pääaineita ja töitä, joihin Viikissä opiskeltuaan voi päätyä. Meille kerrottiin, että sivuaineen valinnalla voi vaikuttaa paljon siihen, millaisen tutkinnon suorittaa ja millaiselle alalle pääsee työskentelemään. Opiskelijoiden kerrottiin myös olevan tiivistä porukkaa, käyväthän he viisi vuotta samoilla tunneilla. Laboratoriotiloissa näimme erilaisia syanobakteeriviljelmiä (arkikielessä sinilevä) erlenmeyereissä eli keittopulloissa. Syanobakteeriviljelmiä oli lähinnä kahdenlaisia: sakkautuneita ja tasaisesti veteen levittyneitä. Samalla saimme tietää, että syanobakteerikertymiä on erivärisiä. On sinivihreitä, miltei mustia, vihreitä ja punaisia. Samassa rakennuksessa ei vain tutkittu syanobakteereja, vain eri laboratoriotiloissa oli erilaisia tutkimuksia, mutta emme valitettavasti päässeet vierailemaan muissa laboratorioissa. Saimme siis nähdä mikroskoopin okulaarin läpi, miten muodostuvat ne levälautat, joita saatamme nähdä kesäisin järven tai lammen pinnalla. Vaikka tiesikin, mitä odottaa, sain silti yllättyä siitä, miltä sinilevät näyttivät. Entuudestaan tiesin, että sinilevät muodostuvat pitkistä siimoista bakteereja, mutten tiennyt, minkä takia ne juuri muodostivat pitkiä siimoja, tai sitä, että sinilevissä on kahdenlaisia bakteereja, niin pyöreitä typpeä sitovia soluja kuin neliskulmaisia yhteyttäviä soluja. …

Opintoretki tutustumaan jätehuoltoon

Keskiviikkoaamuna 9.9.2015 me biologian kolmannen kurssin opiskelijat lähdimme bussilla kohti Hyvinkään jätteidenkäsittelyaluetta. Jätteidenkäsittelyalue on siis ennen tunnettu kaatopaikkana, mutta nykyään jätevuori on suljettu ja kaikki alueelle tulevat jätteet kierrätetään tai kuljetetaan eteenpäin jatkokäsittelyä varten. Hyvinkään jätteidenkäsittelyalue on siis yksi Kiertokapulan eli maamme kolmanneksi suurimman jätteidenkäsittely-yrityksen toimipisteistä. Kiertokapula on vastuussa jopa kahdentoista eri kunnan yritysten ja kotitalouksien jätteiden kuljetuksesta ja käsittelystä. Näihin kuntiin kuuluu muun muassa Hyvinkään, Riihimäen ja Hämeenlinnan lisäksi niiden vieruskuntia. Vuoden 2007 jälkeen sekajätettä ei ole enää kasattu käsittelemättömänä Hyvinkään kaatopaikalle. Sen sijaan Kiertokapulan jäteautot kuljettavat sen Riihimäellä sijaitsevalle Ekokemille, joka ottaa sen hyötykäyttöön polttamalla. Prosessissa saadaan talteen kaukolämpöä ja sähköä. Vierailulla meille esiteltiin nopeasti myös jätteidenkäsittelyalueen kierrätyspisteet, joihin jokainen kansalainen saa itse tuoda kierrätettävää jätettä. Alueelta löytyi pisteet mm. puulle, betonille, metallille, risuroskille ja ongelmajätteelle. Kaikista näistä pisteistä jätteet vietiin lopulta käsittelyyn ja otettiin uusiokäyttöön. Mielestäni retki oli hyvin opettavainen ja mieltä avartava. On hienoa, kuinka jätteidenkäsittely on vuosikymmenten saatossa kehittynyt yhä ympäristöystävällisemmäksi. Nykypäivän materialismia ihannoivassa maailmassa on hyvin tärkeää, että jätteet otetaan uusiokäyttöön tai hyödynnetään muuten. Parhaiten kuitenkin vierailusta jäi mieleen …