Viimeisimmät artikkelit

Sveitsin ihanat Wanhat 2018

Helmikuun 16. päivänä tapahtui jotain, mitä tämän vuoden kakkoset olivat odottaneet kuin kuuta nousevaa. Silloin oli vanhojen tanssit, ja tuota tapahtumaa kakkoset eivät ikinä unohda. Ensimmäistä kertaa 2000-luvulla syntyneet nuoret pääsivät ottamaan osaa tähän pitkään perinteeseen – ja he eivät jääneet edeltäjiensä varjoon ja nostivat riman korkealle tuleville tanssijoille.

Tänä vuonna tanssilattialla nähtiin monia upeita asuja. Kaikki olivat löytäneet juuri itselleen sopivat puvun. Löytyi värikkäitä prinsessamekkoja sekä elegantteja iltapukuja, ja perinteiset mustat frakit, jotka olivat just eikä melkein.

Tanssijoiden päivä oli todella kiireinen, mutta varmasti mieleenpainuva. Keskipäivällä tanssittiin Sveitsin salissa. Sali oli koristeltu teemaan sopivaksi, ja ilmassa oli juhlallinen tunnelma. Salin pienuus tuotti tänäkin vuonna hieman ongelmia, mutta fiilis säilyi silti koko esityksen ajan hyvin yllä. Lukion lisäksi tanssijat kävivät piristämässä ja tanssittamassa peruskoulun oppilaita, ja osa kävi jo aamuvarhain vanhainkodissa. Onhan tärkeää pitää vanhemmat ikäryhmät tietoisena, että vanhojen tanssiperinne jatkuu yhä. Ilta huipentui kahteen päänäytökseen Martin hallissa. Orkesterin säestyksellä tanssijat saapuivat saliin ja järjestivät uskomattoman spektaakkelin.

Tanssijat harjoittelevat tansseja koko 3. jakson ajan, olihan opeteltavaa paljon. Ei siis ole mikään ihme, että opiskelijoiden ja opettajien hermot olivat koetuksella. Harjoiteltavat tanssit olivat aika erilaisia keskenään, kuten vauhdikas katrilli ja rauhallinen wienervalssi. Kovasta harjoittelusta huolimatta välillä sattuu ja tapahtuu pieniä ennalta-arvaamattomia tilanteita. Näissä tilanteissa on kuitenkin hyvä muistaa, ettei maailma siihen romahda. Muistaa vain pitää hymyn huulilla ja nauttia ainutlaatuisesta päivästä. Tässä on loistava ohje myös ensi vuoden tanssijoille.

Tanssit on kuitenkin nyt tanssittu ja niistä on enää kaunis muisto. Tunnelma saattaa olla myös vähän haikea. eikä se ole mikään ihme, sillä vanhojen tanssit ovat yksi nuoruuden suurimmista tapahtumista. Nyt onkin aikaa muistella tuota ihanaa päivää näiden kuvien avulla.

Mainokset

Yo-juhla Suomi100-hengessä

Itsenäisyyspäivän aattona vietettiin Hyvinkään Sveitsin lukion itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlaa poikkeuksellisesti Hyvinkääsalissa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi. Satavuotiaan Suomen kunniaksi juhlaan oli valmisteltu hieno metsäaiheinen produktio ja entinen opiskelijamme Juhana Kammonen lausui Suomi-aiheisia runoja. Intendentti Susanna Eskola Hyvinkään kaupunginmuseosta piti juhlapuheen, jossa hän kertasi myös juhlavuottaan viettävän Hyvinkään satavuotisen historian vaiheita.

Lippulaululla aloitettiin

Rehtori Jaakko Rainio lausui tervetuliaissanat.

Metsätarinan kertoja

Metsästä kömpivät myös sen valtias rouvineen.

Itsenäisyysjuhlassamme on säilynyt pitkään perinne, että sotaveteraanit luovuttavat Veteraanikapulan nuorille. Tänä vuonna paikalla olivat Esko Mälkki ja Eero Toivonen.

Nuoret lukivat veteraanien viestin. Sen tärkein sanoma on, että nuoria ei saa unohtaa, koska heissä on koko Suomen tulevaisuus.

Juhana Kammonen lausuu runoja.

Onnea syksyn 2017 uudet ylioppilaat!

 

Nasuviikko 2017

Nasujuhla on perinteenä hyvin monissa muissakin lukioissa (tosin eri nimillä, esimerkiksi nahkiaiset, mopotus), ja sen tarkoitus on luoda hyvää yhteishenkeä ja toivottaa uuden ykköset tervetulleiksi. Itse luulen tarkoituksen olevan myös saattaa ykköset yhteen yhtenäiseen rintamaan ja tutustuttaa heitä keskenään, sillä nasujuhlan kisailuissa ja muissa tehtävissä kyse on ryhmätyöskentelystä ja siinähän he oppivat samalla myös tuntemaan toisiaan. Tavoitteena on varmaankin myös tehdä koulun kakkosista ja abeista vähemmän ”pelottavia” saattamalla koulun kaikkia oppilaita yhteen nasujuhlan merkeissä, ja osoittaa, että heihin on lupa turvautua vaikkapa hankalissa kysymyksissä. Nasujuhlassa ykkösten on osittain pakkokin kysyä 2.-luokkalaisilta tutoreilta neuvoa ja ohjeita, jotta sääntöjen ja ohjeistuksen ymmärtäminen on sujuvaa.

Nasujuhla luo hauskaa vaihtelua tavallisten oppituntien ohelle ja siten osoittaa, että lukio on muutakin kuin vain yleissivistävä laitos: koulussa voi olla hauskaakin. Tietenkin nasujuhlan taka-ajatuksena on vielä se, että ykköset pääsevät ”kostamaan” nasuviikon hölmön ja huumorintajuisen toiminnan seuraavan vuoden ykkösille…

Nasuviikko sujui hyvin, ja kävimme haastattelemassa ykkösiä, että saisimme tietoa, mitä he ajattelevat asiasta. Ykkösistä haastattelimme Veera Serkolaa (17D), Milla Jääskeläinen (17C), Emilia Rauniota (17C) ja Mimi Nania (17E).

Mitkä fiilikset ovat olleet nasuviikolla?
”Ihan hyvät ja ihan jees fiilikset.”

Mitä odotuksia nasujuhlasta perjantaina?
”Haluttiin että ihmiset heittäytyis enemmän kuin ennen.”
”Odotettiin nasujuhlasta jotain sellaista, että saisi tutustua kaikkiin.”

Mikä oli lempiasu?
”Ehdottomasti yöpuku.”

Mitkä fiilikset lukion alkamisesta?
”Ihan hyvät.” ”Kivaa vaihtelua peruskouluun.”
”Lukion alkamisen fiilikset olivat suoraan sanottuna ihan jeba.”

Mitä arvelette, miksi nasuviikkoja ja juhlia pidetään?
”Ryhmäytymistä ja ryhmänä toimimista varten.”
”Toisiimme tutustumista ja hauskanpitoa.” ”On ehkä helpompi aloittaa lukio, kun nasuviikko tapahtuu aika alussa.”

Haastattelimme myös tutoriamme Inka Vuoristoa (16D) ja kysyimme häneltä ihan samat kysymykset. Inkallekin oli jäänyt hyvät fiilikset nasuviikosta ja hän uskoi, että nasujuhlasta tulee tosi hieno. Lempiasuksi Inka nimesi sateenkaaren väriset vaatteet. Lukion alkamisesta toisen vuosikurssin opiskelija ei ollut ihan fiiliksissä, mutta kyllä hän lupasi silti yrittää.

Suomi 100 -tapahtumia: luento Suomen luonnosta

Saimme lukioon syyskuussa kaksi mielenkiintoisessa ammatissa olevaa henkilöä pitämään luennon Suomen luonnosta. Saimme kuulla Korkeasaaren johtajaa Sanna Hellströmiä, joka on toiminut aiemmin eläinlääkärin tehtävissä, ja Juhana Kammosta saimaannorpan geeniperimää tutkivasta ryhmästä. Luento oli mielenkiintoinen, ja siitä sai paljon irti ja monipuolista tietoa suomalaisista luonnonvaraisista eläimistä. Hellström kertoi Korkeasaaren suomalaisista eläimistä ja siellä sijaitsevasta villieläinsairaalasta, jossa autetaan loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä.

Villieläinsairaalassa hoidetaan paljon eri lajien edustajia. Harvinaisimpia lajeja, mitä heillä on ollut hoidossa, ovat liito-orava, maakotka ja jänkäkurppa (jonka lajin nimi ei sano minulle kyllä yhtään mitään). Ensin selvitetään hoidettavan eläimen laji, kunto, selviäminen luonnossa ja hoidon kesto. Sen jälkeen tehdään päätös kyseisen eläimen hoidosta. Harmittavan moni eläin joudutaan lopettamaan.

Juhana Kammonen kertoi meille saimaannorpan geeniperimän tutkimisesta ja hieman norpan elintavoista ja suojelusta. Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen eläinlaji, jonka arvellaan olevan ihan oma lajinsa, eikä vain norpan alalaji, johon se tähän asti on kuulunut. Norppaa yritetään suojella monin eri tavoin: verkkokalastusta on rajoitettu koko Saimaalla, ja norppien pesintäpuuhia on autettu tekemällä erityisiä lumipesiä, joihin norppa saa rauhassa synnyttää poikasensa. Norpan geeniperimää tutkimalla saadaan paljon tärkeää tietoa. On selvitetty, miten monta emäsparia norpalla on. Niistä mikään ei ole tuntematon, toisin kuin ihmisellä.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli hyvin onnistunut, paljon tietoa sisältävä kokonaisuus. Lopussa näytettiin tärkeitä vinkkejä opiskelijalle. Tapahtuma voimisti ainakin minulla halua opiskella paljon lisää biologiaa ja valmistua joskus vielä eläinlääkäriksi tai johonkin muuhun biologiseen ammattiin.

Vaelluksen ohessa vierailu Koveron perinnetilalla  

Tämän syksyn vaelluskurssin toisena retkipäivänä vierailimme Koveron perinnetilalla. Se sijaitsee valtion omistamilla mailla Seitsemisen kansallispuistossa, Ylöjärven alueella. Koveron perinnetila perustettiin virallisesti vuonna 1859. Tila siirtyi vuonna 1970 Metsähallitukselle ja siitä lähtien tilan entisöinti ja ylläpito on toteutettu talkootöinä.

Perinneympäristöjä on Suomessa nykyään vähän, koska maatalous on voimakkaasti tehostunut. Tämän vuoksi Koveron kaltaiset perinteistä maataloutta harjoittavat tilat ovat merkityksellisiä ja arvokkaita. Niiden lajisto on usein hyvin monimuotoinen ja se on syntynyt kotieläinten laiduntaessa. Nykyisessä maataloudessa eläinten vapaan laiduntamisen sijaan niiden rehu kasvatetaan salaojitetuilla pelloilla.

kovero3

kovero2

Koveron piha-alueeseen kuuluu useita puisia rakennuksia: torppa, pakari eli leivintupa, sekä karja- ja viljasuojat. Piha-alueella on ollut myös muita rakennuksia, mutta ne ovat ajan saatossa tuhoutuneet. Pihapiirin sydämessä sijaitsevasta perinteikkäästä kaivosta saimme juomapullot täyteen raikasta vettä. Tilalta löytyy tyytyväisenä elämäänsä viettäviä maatilan eläimiä, joihin kuuluu muun muassa kanoja, lampaita ja muutama lehmä.

Koverossa voi aistia menneiden sukupolvien hengen. Uppouduimme historiaan tilan nuoren isännän kertoessa erilaisia tarinoita. Tilan esineistä vain pieni osa on alkuperäisiä, loput ovat jälkeenpäin hankittuja. Koveron maisemaa värittivät heinäseipäät sekä punaiset rakennukset. Päärakennuksen salissa katonrajaa värittivät erilaisilla kasveilla värjätyt, hirsissä roikkuvat langat, sekä pyöreät ruisleivät.

Koveron perinnetilaan pääsee tutustumaan mainiosti esimerkiksi siellä järjestettävien erilaisten työnäytösten, sekä talkoiden avulla. Lisätietoja löytyy luontoon.fi-sivustolta.

Kielikurssimatka Irlantiin

Ryhmä lukiolaisisa teki viiden yön yhdistetyn opintoretki- ja kielikurssimatka Dubliniin. Tarkoituksena tutustua irlantilaiseen kulttuuriin ja päästä käyttämään englannin kieltä aidossa ympäristössä. Viikkoon mahtui niin koulunkäyntiä kuin erilaisia retkiä. Opiskelijat asuivat irlantilaisissa perheissä.

Perheissä asuminen

Yhdessä perheessä asui kaksi tai kolme opiskelijaa. Perheet asuivat erilaisten etäisyyksien päässä Malahide-kylän keskustasta, ja monissa taloissa kaikki kolme opiskelijaa jakoivat yhden huoneen. Ensimmäinen suomalaisittain outo asia monille oli, että kengät pidetään sisällä jalassa. Vielä viikon varrellakin useasti sisälle tullessa alkoi hapuilla kengännauhoja, kunnes tapa muistui mieleen. Toinen kulttuurishokki olivat suomalaisesta näkökulmasta huonosti toimivat vessat ja suihkut. Veden alhaisen paineen vuoksi vessat eivät vetäneet ja suihkut toimivat heikosti.

Host-perheet olivat kuitenkin kaikkien mielestä mukavia, ja niistä huomasi, että ne ovat tottuneet majoittamaan opiskelijoita. Päivät sujuivat yleensä rutiininomaisesti, eikä perheen luona useimpina päivinä ehtinyt kuin syödä ja nukkua. Päivä alkoi aamiaisella ennen kielikouluun lähtöä. Seuraavan kerran kotiin tultiin illalliselle noin kuuden maissa, jonka jälkeen moni lähti vielä ulos. Kotiintuloaika oli iltakymmeneltä, mutta kellon tarkkoja siitä ei oltu.

Ruoka ei juuri eronnut suomalaisesta ruuasta muuten kuin kouluruuan (packed lunch) osalta. Ruoka kuitenkin tarjoiltiin suoraan lautasella, ja ruoka-ajat olivat usein perheen yhteisiä. Irlantilaiset vaikuttivat myös melko kovilta tupakoimaan, ja joitain opiskelijoita häiritsi erityisesti sisällä tupakointi.

Perheissä asuminen erosi mukavasti hotellissa asumisesta, ja siinä sai hieman käsitystä todellisesta irlantilaisesta arjesta. Kokemus irlantilaisesta kotikulttuurista oli kaikista outouksistaan huolimatta positiivinen.

Malahiden kylässä asuimme ja opiskelimme

Malahidestä oli hyvät yhteydet joka paikkaan, ja junamatka Dubliniin kesti noin puoli tuntia. Kylä oli mukavan simppeli ja pieni, eikä sinne oikeastaan edes voinut eksyä. Kylä oli ihanasti meren rannalla, ja koko paikka oli yhtä vihreyttä.

Kävimme ensimmäisenä päivänä kävelemässä aivan ihanassa Malahide Castlen ympäristössä. Paikka oli ihana suuri puisto, ja kun ilmakin oli vielä sinä päivänä niin hyvä, että oli todella mukavaa käydä kävelemässä siellä. Malahidessa oli paljon erilaisia taloja, ja huomasi kyllä, että siellä asui ihmisiä eri tuloluokista: osa taloista olivat superisoja ja mahtavia hienoine autoineen, mutta suurin osa taloista oli silti asiallisen ja mukavan näköisiä.

Jokapuolella Malahideä oli oikein siistiä. Ympäristössä ei ollut roskia, roskakoreja oli muutaman metrin välein. Talot olivat erittäin kauniita ja isoja. Ruokamahdollisuudet olivat laajat ja täynnä vaihtoehtoja. Liikenne oli hyvin rauhallista, ja iltaisinkin oli turvallista pienellä porukalla. Malahide on erittäin rauhallinen ja kaunis paikka matkustaa.

Malahidessa satoi vain yhtenä päivänä rakeita, mutta muuten sää oli hyvä pientä tuulta lukuun ottamatta.

Koulunkäyntiä Malahiden kylässä

Kielikurssiin kuului olennaisesti koulunkäynti. Oppituntimme olivat Malahiden kylän keskustassa kurssijärjestäjän tiloissa. Päivä alkoi joka päivä kello 9 ja päättyi 13.30. Noin kello 11 pidimme 15 minuutin lounastauon, jolloin söimme isäntäperheestä aamulla mukaan saamamme lounaan (leipää, sipsipussi, hedelmä ja suklaapatukka tms.). Lounastauolla oli myös hyvin aikaa käydä läheisessä Starbucksissa tai kaupassa.

Maanantaina muodostimme ryhmät, joissa työskentelimme loppuviikon. Ryhmät kisasivat toisiaan vastaan siitä, ketkä tietävät eniten Irlannista. Aloimme myös suunnittelemaan videoita, joita tekisimme seuraavat kaksi päivää.

Tiistain ja keskiviikon työstimme videoita mm. Suomen ja Irlannin eroista, katutaiteesta ja Malahiden kylästä. Viimeisenä koulupäivänä katsoimme yhdessä jokaisen ryhmän tekemän videon ja äänestimme omaa suosikkia. Lopuksi vielä leikimme ”Who am I” -leikkiä ja opettelimme vähän iirin kieltä.

Oppitunnit jakoivat opiskelijoiden välillä paljon mielipiteitä. Odotuksiltaan ne olivat paljon rennompia kuin ajattelimme. Odotimme niiden sisältävän paljon enemmän opiskelua. Pääasiassa oppitunneilla keskityimme puhumaan englantia ja opiskelimme hieman Irlannin omaa kieltä.

Monen mielestä oppitunnit olivat hyviä, ja he oppivat englantia eri tavalla kuin koulujen oppitunneilla, joissa keskitytään oikeinkirjoitukseen. Puhuminen oli tärkeää, ja keskustelimme tuntien aikana englanniksi paljon, mikä oli osan mielestä hyödyllistä.

Osa oppilaista myös piti oppitunteja hyödyttöminä, eivätkä he kokeneet oppineensa mitään uutta. Myös oppihuoneen huono ilma sai monet huonovointisiksi ja keskittyminen herpaantui, jolloin pienetkin asiat saattoivat alkaa ärsyttämään.

Kaiken kaikkiaan oppitunnit olivat onnistuneita ja hauskoja, sekä porukan yhteishenki parantui tuntien aikana.

Museovierailu Dubliniaan

Saimme kielikurssillamme tilaisuuden vierailla myös Dublinissa sijaitsevassa Dubliniassa, joka on viikinkiaikaisesta ja keskiaikaisesta Dublinista kertova museo. Talo oli vanha keskiaikainen kirkko, joka oli myöhemmin kunnostettu museon tarpeisiin.

Museossa oli kolme kerrosta: viikinkien kerros, keskiaikainen kerros ja arkeologiasta kertova kerros. Kolmannessa kerroksessa ei saanut ottaa kuvia, sillä siellä oli esillä oikeita arkeologisia löydöksiä, mutta viikingeissä ja keskiajassa oli sen sijaan paljon kuvattavaa, katsottavaa, luettavaa ja tutkittavaa.

Viikingit

Ensimmäinen kerros kertoi viikingeistä. Saimme nähdä erilaisia viikinkiaikaisia aseita ja opimme paljon sen aikaisten ihmisten kulttuurista. Viikinkien varusteista näki, että kyseessä oli merillä seilaava hyvin sotaisa kansa. Tekstiä oli luettavaksi ehkä jopa liikaakin, mutta tärkeimpänä tietona opimme, että viikingit tulivat Dubliniin 820- ja 830-luvuilla ja että ensimmäinen aluetta hallinnut kuningas oli Olaf Valkoinen.

Keskiaika

Toinen kerros kertoi keskiajasta. Elämä keskiajalla oli hyvin epävarmaa ja vaarallista. Kerroksessa käsiteltiin mustan surman vaikutusta, lääketieteen tasoa sekä hieman ihmisten elämää keskiajalla. Erityisesti keskityttiin mustaan surmaan (1348) ja kerrottiin, miten se vaikutti ihmisten elämään ja millaista silloin oli. Kerroksessa oli myös paljon ihmisten normaalista elämästä, esimerkiksi, mitä he söivät ja millaisia lääkkeitä oli ja paljon muuta.

Arkeologia

Kolmas kerros kertoi arkeologisista löydöksistä. Siellä oli paljon tietoa siitä, miten arkeologit kaivavat syvälle maahan ja mitä sieltä löytyy kunkin aikakauden osalta. Mieleen jäi parhaiten ihmisen luista yhteen kasattu luuranko. Se oli lasin sisällä oikeista luista koottu ihmisrunko, jolta puuttui sormia ja muitakin luita, mutta sen ymmärtää, koska se on niin vanha. Niistä luista oli myös koottu sen ihmisen tiedot ja saatu luotua kyseisen naisen kasvot. Kerroksessa oli monia kokeita, joita sai itse ratkoa, mikä oli meistä mukavaa.

Irlantilaista tanssia

Mitä se on?

Irlantilainen tanssi on Irlannista peräisin oleva ryhmätanssi, johon kuuluu perinteisiä tanssinmuotoja. Ne voidaan jakaa sosiaalisiin tansseihin ja esitystansseihin. Sosiaalisissa tansseissa parit ovat neliössä, kasvot vastapäätä olevaa kohti. Irlantilainen stepdance on mm. yksi esitystanssin tyyli. Siinä katsotaan vartalon jäykkää asentoa, jalkojen nopeaa liikettä sekä tarkkoja askelia. Tämä voi olla yksilö- tai ryhmälaji. Kilpailuja järjestetään ympäri maailmaa.

Miltä se tuntui?

Meillä oli neljä ohjaajaa. Kolme heistä oli nuoria noin 12 vuotiaita tyttöjä ja lisäksi heidän opettajansa. Aluksi tanssi näytti oudolta, mutta kun pääsimme kokeilemaan, tanssiminen oli yllättävän hauskaa. Ohjaajamme näyttivät meille mitä haastavimpia liikkeitä ja saimme myös yrittää niitä. Tanssitunnista jäi hyvät fiilikset, ja kaikilla vaikutti olleen mukavaa.

Vierailu Howtin kalastajakylään

Vierailimme Howtin kalastajakylässä tiistaina 25.4. Aurinko paistoi, mutta merenrantakaupungissa tuuli viilentää lämpötilaa huomattavasti.

Matkustimme kaksikerroksisella bussilla kylän kallioille, joista maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat. Kiertelimme kapeita polkuja ympäri ämpäri, kunnes oli aika lähteä, vaikka osa ei ollutkaan samaa mieltä.

Tutustumassa Dubliniin

Tiistaina 25.4 kavimme myös kiertokävelyllä Dublinissa. Näimme paikkoja, kuten The Customs Housen seka Trinity Collegen. Opas tiesi kohteista paljon ja osasi kertoa niistä hyvin. Opimme paljon uusia asioita Dublinista ja Irlannista, kuten missä pääministeri asuu ja milloin parlamentti on talossa.  Jos lippu on salossa niin parlamentti on talossa.

Dublinissa on rockmusiikkimuseo.  Näimme monta hienoa rakennusta, kun kävelimme pitkin katuja Dublinissa. Sää kiertokavelyn aikana oli hiukan sateinen, mutta pärjäsimme oikein hyvin. Oppaamme kertoi meille Dublinin parhaat ostosalueet. Olisimme halunneet jäädä shoppailemaan, mutta kiertokävely jatkui eikä meille jäänyt aikaa shoppailla.

Kiertokavelyn lopussa kävelimme joustavan sillan yli. Sillasta oli tehty tarkoituksella joustava, että se kestäisi pidempään.

Vapaalla

Torstaina, matkamme toiseksi viimeisenä päivänä, suuntasimme heti oppituntien jälkeen junalla kohti Dublinia. Kaikki olivat odottaneet torstaita, sillä silloin meillä oli keskustassa pelkästään vapaata aikaa. Porukka hajaantui heti päästyämme juna-asemalta ulos. Osa lähti kohti ruokapaikkoja, ja osa suuntasi välittömästi keventämään lompakkoaan Dublinin ostoskaduille ja -keskuksiin.

Iltapäivän loppupuolella yksi porukoista lähti syömään maailmalla tunnettuun KFC-pikaruokaravintolaan. Porukassa oli mukana poikia (ja yksi tyttö), jotka lähtivät ottamaan mittaa itsestään ruokaa vastaan. Tunnin kuluttua heikoimmat olivat luovuttaneet ja tippuneet haasteesta pois. Jäljellä oli enää yksi urhea soturi, joka taisteli viimeisiä kanapopkorneja vastaan. Taistelu päättyi kuitenkin kanapopkornien voittoon, ja taistelulla oli tietenkin hintansa: kotimatkalla junassa lensi muukin kuin pelkkä hyvä läppä.

Tutor-kurssilla

Tutor-kurssi järjestetään vuosittain valmentamaan uusia avustajia, tutoreita, seuraavan vuoden ykkösille. Nimi ”tutor” viittaakin sanaan tutoriaali. Tutortoimintaa on koulussamme järjestetty jo 15 vuotta. Kurssin suorittaneet opiskelijat toimivat rehtorin ja opon apuna vastaanottamassa uusia opiskelijoita kesäkuussa tutustumispäivänä sekä avustavat syksyllä ryhmänohjaajia uusien opiskelijoiden perehdyttämisessä. Lisäksi he toimivat oppaina avointen ovien päivinä sekä avustavat vanhempainiltojen kahvituksissa. Kurssilla harjoitellaan myös vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Tutorkurssi toteuttiin Hyvinkään Yhteiskoulun lukion ja Sveitsin lukion yhteisenä kurssina 5. jaksossa molempien lukioiden tiloissa. Kurssilaiset olivat ykkösvuoden opiskelijoita, ja supertutoreina eli päävalmentajina oli kakkos- ja kolmosvuoden opiskelijoita. Yhteensä opiskelijoita oli kurssilla 26, ja tutor-opettajana liikunnan ja terveystiedon opettaja Reetta Rautio. Kurssiin kuului tutorretkipäivä Sääksin leirikeskuksessa.

Tutorleiri Sääksin leirikeskuksessa

Tutor-kurssi

Tutor-kurssi

Tutor-kurssi

Tutorleiri järjestettiin Sääksin seurakunnan leirikeskuksessa. Bussi nappasi reippaat opiskelijat koulumme pihalta perjantaiaamuna 28.4. Bussin saavuttua leirikeskukseen tutoreille tarjoiltiin maukas aamupala, jonka aikana supertutorit perehdytettiin päivän tehtäviin. Tämän jälkeen keräännyttiin tehtäväsaliin ja ensimmäiset tehtävät tutustumiskierroksen ohella aloitettiin. Sen jälkeen pikkututorit jaettiin neljään ryhmään ja kaksi ryhmistä lähti supertutoreiden kanssa pihalle, ja loput kaksi ryhmää jäivät nuorisokeskuksen kouluttajan Marjo Kuuselan hoivaan.

Ulkona supertutorit järjestivät ryhmätoimintaa ja ongelmanratkaisutaitoja edistäviä leikkejä. Lounaan jälkeen salissa keskusteltiin ryhmän tavoitteista. Tämän jälkeen jaettiin uudet ryhmät ja jatkettiin ryhmäpelejä ja -leikkejä, kuten sokko-mykkäleikkiä, joita seurasi uusi tauko ja oppilaat pääsivät syömään uudelleen. Heille tarjoiltiin ravitsevaa kofeiinipitoista kahvia ja sokeripullaa. Kahvitarjoilun jälkeen jatkettiin vielä ryhmätoimintaa, syötiin lämmin ruoka ja lopulta opiskelijoille jäi noin tunti omaa aikaa. Kuuden aikaan illalla bussi haki tyytyväiset tutorimme.

Tutor-kurssi

Tutor-kurssi

Tutor-kurssi