Viimeisimmät artikkelit

Tunnelmia vaelluskurssilta

Vaikka koulu alkoi vain muutama viikko sitten, on yksi kurssi ehtinyt jo päättyä, vaikka jaksoa on jäljellä vaikka kuinka. Biologian ja liikunnan yhteinen vaelluskurssi on ehtinyt opetella retkeilyä, retkeillyt Seitsemisen kansallispuistossa ja kaikesta päätellen myös oppinut paljon luonnossa liikkumisesta – ja ehkä vähän itsestäkin.

Vaelluskurssiin osallistuneet pitivät parhaana hyvää porukkaa ja vaeltamista. tunnelmista yksi nousi monen mieleen: fyysisen ponnistelun jälkeen oli hyvä fiilis, kun saattoi todella tuntea tehneensä jotain, ehkä vähän ylittäneensä itseään ja omia rajojaan. Huonoja puolia ihmisellä on tapana löytää myös kaikesta, mutta jotenkin ne taisivat olla sellaisia, mihin olisi itse voinut vaikuttaa. Vai mitä sanot vuotavasta teltasta tai huonosta ruoasta, jotka jokainen ihan itse kuitenkin valitsi?

IMG_5821

IMG_5784

IMG_5723

IMG_3757

Moni kurssilainen lähti vaeltamaan ensimmäistä kertaa, mutta ei ehkä viimeistä. Ainakin moni mietti, että ottaisi ensi kerralla enemmän ruokaa, lämpimämpiä vaatteita, sipsejäkin metsään olisi kaivattu. Mitä mahtoi kantaa rinkassaan hän, joka ajatteli ensi kerralla ottaa muutaman lyijypainon…

Vaelluksella tutustuttiin monenlaiseen luontoon, mm. vanhaan aarnimetsään, suohon ja harjumaisemaan. Luonnosta opittiin paljon, vaikkapa se, että kasvit eivät ole eläimiä. Sen sijaan eläimiä nähtiin perinnetilalla: ”Siellä oli äijiä lampaita.” Perinnetillla tutuksi tuli myös historia. Tilavierailu avasi silmiä, millaista suomalainen elämä maaseudulla on ollut.

Ensi syksynä on mahdollista taas osallistua vaelluskurssille. Tuleville kurssilaisille annettiin monenlaisia vinkkejä, jotka suurin osa liittyivät vaatteisiin ja ruokaan. Mukaan suositellaan otettavaksi lämmintä ja sateenkestävää vaatetta sekä hyvät kengät, joista ei tule rakkoja. Ruokaa pitäisi olla riittävästi. Parempaa saa trangialla itse keittelemällä kuin syömällä valmista. Ruoan pitäisi olla proteiinipitoista, mutta ”karkkia ei voi olla koskaan liikaa”. Ehkä siinäkin on rajansa: kaikki pitää itse jaksaa kantaa.

IMG_4962

IMG_5805

IMG_4941

IMG_3681

Mainokset

Seikkailukurssi toukokuussa

Lähdimme toukokuisena perjantaina pyöräilemään lukiolta Hyyppärän läpi rinkat selässä ja saavuimme Ladun majalle, jossa vedimme vaijeriliukua. Ladun majalta lähdimme kohti Kiiskilampea, jossa viettäisimme yön. Pystytimme leirin ja sytytimme nuotion ruuanlaittoa varten. Tämän jälkeen porukka jaettiin kahtia. Toinen ryhmä lähti melomaan lammen toiseen päähän, ja toisen piti tehdä tuli ja kuljettaa se takaisin nuotiopaikalle ja keittää kananmuna sen avulla. Sitten vaihdoimme tehtäviä, Aktiviteettien jälkeen söimme makkaraa ja rupesimme kasaamaan telttoja. Luka ja Teemu kasasivat majansa metsään (kuvassa). Illemmalla pelasimme satapeliä, jonka jälkeen osa porukasta kävi telttoihin nukkumaan, loput jäivät paistamaan makkaraa ja kertomaan kalajuttuja. Luka ja Teemu navigoivat majaansa, jonne muut eivät löytäneet.

seikkailu 6

Aamulla herätys oli 9.00, kun opettaja Antti Kaplas tuli nätisti herättelemään meitä savuisen teltan uumenista. Söimme aamupalaa ja purimme leirin. Sitten kasasimme pelastuslautat aiemmin jaetuissa joukkueissa erinäisistä metsästä löytyvistä materiaaleista. Tämän jälkeen ammuimme jousipyssyllä ja puhallusputkilla, heittelimme kirveitä ja kasasimme mutteritorneja. Näiden jälkeen lähdimme pyörillä kohti Jaanankallion maastoa, missä pelasimme paintballia. Paintballin jälkeen pyöräilimme Kytäjäntietä pitkin kotiin.

Kurssi oli täynnä hauskaa sisältöä ja tekemistä. Opimme uusia asioita luonnosta ja siitä, miten joissain tilanteissa pitäisi metsässä toimia. Kurssi oli hauska. Jos vastaavia kursseja tulevaisuudessa järjestetään, suosittelemme ehdottomasti niiden ottamista kurssitarjottimeen.

Sveitsin ihanat Wanhat 2018

Helmikuun 16. päivänä tapahtui jotain, mitä tämän vuoden kakkoset olivat odottaneet kuin kuuta nousevaa. Silloin oli vanhojen tanssit, ja tuota tapahtumaa kakkoset eivät ikinä unohda. Ensimmäistä kertaa 2000-luvulla syntyneet nuoret pääsivät ottamaan osaa tähän pitkään perinteeseen – ja he eivät jääneet edeltäjiensä varjoon ja nostivat riman korkealle tuleville tanssijoille.

Tänä vuonna tanssilattialla nähtiin monia upeita asuja. Kaikki olivat löytäneet juuri itselleen sopivat puvun. Löytyi värikkäitä prinsessamekkoja sekä elegantteja iltapukuja, ja perinteiset mustat frakit, jotka olivat just eikä melkein.

Tanssijoiden päivä oli todella kiireinen, mutta varmasti mieleenpainuva. Keskipäivällä tanssittiin Sveitsin salissa. Sali oli koristeltu teemaan sopivaksi, ja ilmassa oli juhlallinen tunnelma. Salin pienuus tuotti tänäkin vuonna hieman ongelmia, mutta fiilis säilyi silti koko esityksen ajan hyvin yllä. Lukion lisäksi tanssijat kävivät piristämässä ja tanssittamassa peruskoulun oppilaita, ja osa kävi jo aamuvarhain vanhainkodissa. Onhan tärkeää pitää vanhemmat ikäryhmät tietoisena, että vanhojen tanssiperinne jatkuu yhä. Ilta huipentui kahteen päänäytökseen Martin hallissa. Orkesterin säestyksellä tanssijat saapuivat saliin ja järjestivät uskomattoman spektaakkelin.

Tanssijat harjoittelevat tansseja koko 3. jakson ajan, olihan opeteltavaa paljon. Ei siis ole mikään ihme, että opiskelijoiden ja opettajien hermot olivat koetuksella. Harjoiteltavat tanssit olivat aika erilaisia keskenään, kuten vauhdikas katrilli ja rauhallinen wienervalssi. Kovasta harjoittelusta huolimatta välillä sattuu ja tapahtuu pieniä ennalta-arvaamattomia tilanteita. Näissä tilanteissa on kuitenkin hyvä muistaa, ettei maailma siihen romahda. Muistaa vain pitää hymyn huulilla ja nauttia ainutlaatuisesta päivästä. Tässä on loistava ohje myös ensi vuoden tanssijoille.

Tanssit on kuitenkin nyt tanssittu ja niistä on enää kaunis muisto. Tunnelma saattaa olla myös vähän haikea. eikä se ole mikään ihme, sillä vanhojen tanssit ovat yksi nuoruuden suurimmista tapahtumista. Nyt onkin aikaa muistella tuota ihanaa päivää näiden kuvien avulla.

Yo-juhla Suomi100-hengessä

Itsenäisyyspäivän aattona vietettiin Hyvinkään Sveitsin lukion itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlaa poikkeuksellisesti Hyvinkääsalissa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi. Satavuotiaan Suomen kunniaksi juhlaan oli valmisteltu hieno metsäaiheinen produktio ja entinen opiskelijamme Juhana Kammonen lausui Suomi-aiheisia runoja. Intendentti Susanna Eskola Hyvinkään kaupunginmuseosta piti juhlapuheen, jossa hän kertasi myös juhlavuottaan viettävän Hyvinkään satavuotisen historian vaiheita.

Lippulaululla aloitettiin

Rehtori Jaakko Rainio lausui tervetuliaissanat.

Metsätarinan kertoja

Metsästä kömpivät myös sen valtias rouvineen.

Itsenäisyysjuhlassamme on säilynyt pitkään perinne, että sotaveteraanit luovuttavat Veteraanikapulan nuorille. Tänä vuonna paikalla olivat Esko Mälkki ja Eero Toivonen.

Nuoret lukivat veteraanien viestin. Sen tärkein sanoma on, että nuoria ei saa unohtaa, koska heissä on koko Suomen tulevaisuus.

Juhana Kammonen lausuu runoja.

Onnea syksyn 2017 uudet ylioppilaat!

 

Nasuviikko 2017

Nasujuhla on perinteenä hyvin monissa muissakin lukioissa (tosin eri nimillä, esimerkiksi nahkiaiset, mopotus), ja sen tarkoitus on luoda hyvää yhteishenkeä ja toivottaa uuden ykköset tervetulleiksi. Itse luulen tarkoituksen olevan myös saattaa ykköset yhteen yhtenäiseen rintamaan ja tutustuttaa heitä keskenään, sillä nasujuhlan kisailuissa ja muissa tehtävissä kyse on ryhmätyöskentelystä ja siinähän he oppivat samalla myös tuntemaan toisiaan. Tavoitteena on varmaankin myös tehdä koulun kakkosista ja abeista vähemmän ”pelottavia” saattamalla koulun kaikkia oppilaita yhteen nasujuhlan merkeissä, ja osoittaa, että heihin on lupa turvautua vaikkapa hankalissa kysymyksissä. Nasujuhlassa ykkösten on osittain pakkokin kysyä 2.-luokkalaisilta tutoreilta neuvoa ja ohjeita, jotta sääntöjen ja ohjeistuksen ymmärtäminen on sujuvaa.

Nasujuhla luo hauskaa vaihtelua tavallisten oppituntien ohelle ja siten osoittaa, että lukio on muutakin kuin vain yleissivistävä laitos: koulussa voi olla hauskaakin. Tietenkin nasujuhlan taka-ajatuksena on vielä se, että ykköset pääsevät ”kostamaan” nasuviikon hölmön ja huumorintajuisen toiminnan seuraavan vuoden ykkösille…

Nasuviikko sujui hyvin, ja kävimme haastattelemassa ykkösiä, että saisimme tietoa, mitä he ajattelevat asiasta. Ykkösistä haastattelimme Veera Serkolaa (17D), Milla Jääskeläinen (17C), Emilia Rauniota (17C) ja Mimi Nania (17E).

Mitkä fiilikset ovat olleet nasuviikolla?
”Ihan hyvät ja ihan jees fiilikset.”

Mitä odotuksia nasujuhlasta perjantaina?
”Haluttiin että ihmiset heittäytyis enemmän kuin ennen.”
”Odotettiin nasujuhlasta jotain sellaista, että saisi tutustua kaikkiin.”

Mikä oli lempiasu?
”Ehdottomasti yöpuku.”

Mitkä fiilikset lukion alkamisesta?
”Ihan hyvät.” ”Kivaa vaihtelua peruskouluun.”
”Lukion alkamisen fiilikset olivat suoraan sanottuna ihan jeba.”

Mitä arvelette, miksi nasuviikkoja ja juhlia pidetään?
”Ryhmäytymistä ja ryhmänä toimimista varten.”
”Toisiimme tutustumista ja hauskanpitoa.” ”On ehkä helpompi aloittaa lukio, kun nasuviikko tapahtuu aika alussa.”

Haastattelimme myös tutoriamme Inka Vuoristoa (16D) ja kysyimme häneltä ihan samat kysymykset. Inkallekin oli jäänyt hyvät fiilikset nasuviikosta ja hän uskoi, että nasujuhlasta tulee tosi hieno. Lempiasuksi Inka nimesi sateenkaaren väriset vaatteet. Lukion alkamisesta toisen vuosikurssin opiskelija ei ollut ihan fiiliksissä, mutta kyllä hän lupasi silti yrittää.

Suomi 100 -tapahtumia: luento Suomen luonnosta

Saimme lukioon syyskuussa kaksi mielenkiintoisessa ammatissa olevaa henkilöä pitämään luennon Suomen luonnosta. Saimme kuulla Korkeasaaren johtajaa Sanna Hellströmiä, joka on toiminut aiemmin eläinlääkärin tehtävissä, ja Juhana Kammosta saimaannorpan geeniperimää tutkivasta ryhmästä. Luento oli mielenkiintoinen, ja siitä sai paljon irti ja monipuolista tietoa suomalaisista luonnonvaraisista eläimistä. Hellström kertoi Korkeasaaren suomalaisista eläimistä ja siellä sijaitsevasta villieläinsairaalasta, jossa autetaan loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä.

Villieläinsairaalassa hoidetaan paljon eri lajien edustajia. Harvinaisimpia lajeja, mitä heillä on ollut hoidossa, ovat liito-orava, maakotka ja jänkäkurppa (jonka lajin nimi ei sano minulle kyllä yhtään mitään). Ensin selvitetään hoidettavan eläimen laji, kunto, selviäminen luonnossa ja hoidon kesto. Sen jälkeen tehdään päätös kyseisen eläimen hoidosta. Harmittavan moni eläin joudutaan lopettamaan.

Juhana Kammonen kertoi meille saimaannorpan geeniperimän tutkimisesta ja hieman norpan elintavoista ja suojelusta. Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen eläinlaji, jonka arvellaan olevan ihan oma lajinsa, eikä vain norpan alalaji, johon se tähän asti on kuulunut. Norppaa yritetään suojella monin eri tavoin: verkkokalastusta on rajoitettu koko Saimaalla, ja norppien pesintäpuuhia on autettu tekemällä erityisiä lumipesiä, joihin norppa saa rauhassa synnyttää poikasensa. Norpan geeniperimää tutkimalla saadaan paljon tärkeää tietoa. On selvitetty, miten monta emäsparia norpalla on. Niistä mikään ei ole tuntematon, toisin kuin ihmisellä.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli hyvin onnistunut, paljon tietoa sisältävä kokonaisuus. Lopussa näytettiin tärkeitä vinkkejä opiskelijalle. Tapahtuma voimisti ainakin minulla halua opiskella paljon lisää biologiaa ja valmistua joskus vielä eläinlääkäriksi tai johonkin muuhun biologiseen ammattiin.

Vaelluksen ohessa vierailu Koveron perinnetilalla  

Tämän syksyn vaelluskurssin toisena retkipäivänä vierailimme Koveron perinnetilalla. Se sijaitsee valtion omistamilla mailla Seitsemisen kansallispuistossa, Ylöjärven alueella. Koveron perinnetila perustettiin virallisesti vuonna 1859. Tila siirtyi vuonna 1970 Metsähallitukselle ja siitä lähtien tilan entisöinti ja ylläpito on toteutettu talkootöinä.

Perinneympäristöjä on Suomessa nykyään vähän, koska maatalous on voimakkaasti tehostunut. Tämän vuoksi Koveron kaltaiset perinteistä maataloutta harjoittavat tilat ovat merkityksellisiä ja arvokkaita. Niiden lajisto on usein hyvin monimuotoinen ja se on syntynyt kotieläinten laiduntaessa. Nykyisessä maataloudessa eläinten vapaan laiduntamisen sijaan niiden rehu kasvatetaan salaojitetuilla pelloilla.

kovero3

kovero2

Koveron piha-alueeseen kuuluu useita puisia rakennuksia: torppa, pakari eli leivintupa, sekä karja- ja viljasuojat. Piha-alueella on ollut myös muita rakennuksia, mutta ne ovat ajan saatossa tuhoutuneet. Pihapiirin sydämessä sijaitsevasta perinteikkäästä kaivosta saimme juomapullot täyteen raikasta vettä. Tilalta löytyy tyytyväisenä elämäänsä viettäviä maatilan eläimiä, joihin kuuluu muun muassa kanoja, lampaita ja muutama lehmä.

Koverossa voi aistia menneiden sukupolvien hengen. Uppouduimme historiaan tilan nuoren isännän kertoessa erilaisia tarinoita. Tilan esineistä vain pieni osa on alkuperäisiä, loput ovat jälkeenpäin hankittuja. Koveron maisemaa värittivät heinäseipäät sekä punaiset rakennukset. Päärakennuksen salissa katonrajaa värittivät erilaisilla kasveilla värjätyt, hirsissä roikkuvat langat, sekä pyöreät ruisleivät.

Koveron perinnetilaan pääsee tutustumaan mainiosti esimerkiksi siellä järjestettävien erilaisten työnäytösten, sekä talkoiden avulla. Lisätietoja löytyy luontoon.fi-sivustolta.