Kirjoittaja: svetari

Penkkarien riemua

Sveitsin lukion penkkareita vietettiin taas perinteisin menoin. Aamu alkoi abien ja opettajien yhteisellä aamiaisella. Sämpylöiden ja kahvin lomassa abit kiittivät ja lahjoivat ryhmänohjaajansa, joita kehuttiin hyvin suoritetusta paimennustehtävästä ja mainittiin joa, että saattaa ikäväkin tulla, kun lakki on painettu päähän ja ollaan omillaan. Opettajat myös lauloivat tutuksi tulleet biisit laivalle lähtevistä ja pian tenteissä tavattavista abitytöistä ja -pojista. Salissa palkittiin vuoden tyylilyylit ja herkkupeput, kaikkien kaverit ja fitnessit. Vuoden opettaja oli saanut aikaisemmin jo vuoden seksikkäin matematiikan opettaja -palkinnon. Abivideo oli hauska! Abien ja opettajien itseironian taju oli ihailtavaa. Ehkä tämäkin on osa kuuluisaa Sveitsin lukion henkeä? Kun kakkoset olivat kantaneet abit rekkoihin, oli koulun vanhimpien viitta siirtynyt seuraavan sukupuolven harteille – ja abisohva saanut uudet valtiaat. Kuvat kertokoot loput penkkaripäivän kivasta tunnelmasta.

Susanna lukee lakia

Kuka olet? Olen Susanna, vuonna 2012 Sveitsistä ylioppilaaksi kirjoittanut. Mitä teet nykyään? Lukion jälkeen tuli tehtyä töitä, opiskeltua merkonomiksi ja nyt opiskelen oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Mikä sinusta tulee isona? Juristi. Mitä teet tai mitä haaveilet tekeväsi kymmenen vuoden kuluttua? Kymmenen vuoden kuluttua olen (toivottavasti) valmistunut ja toivon tekeväni mielenkiintoista työtä omalla alallani. Toivon tällä hetkellä pääseväni tekemään töitä ihan tavallisten ihmisten parissa, mutta eihän sitä koskaan tiedä mihin polku vie. Mikä sai sinut valitsemaan ysillä nimenomaan Sveitsin lukion? Sveitsi oli kohdallani oikeastaan aina selvä valinta. Olin kuullut paljon hyvää Sveitsistä tutuiltani, ja luonnontiedelinja tuntui luontevalta jatkumolta yläasteen luonnontiedeluokan jälkeen. Yseille järjestetty vierailu Sveitsiin vain vahvisti näkemystäni. Sveitsissä oli todella hyvä henki, ja tunsin itseni oikein tervetulleeksi. Mikä on paras muistosi Sveitsin lukiosta? Yksittäistä parasta muistoa on vaikea valita. Yleisesti lukioaika oli tosi mukavaa, ja edelleen parhaat ystävät ovat sieltä. Toki mieleen on jäänyt hyvin esimerkiksi vanhojen tanssit ja penkkarit, mutta lämmöllä muistelen ihan yksittäisiä oppituntejakin. Sveitsistä on aina ollut mahtavia opettajapersoonia. Mitä eväitä koet saaneesi Sveitsistä nykyiselle alallesi? Yleissivistyksestä on valtavasti hyötyä monella alalla, niin …

Helsingin yliopiston Tieteen päivillä

Kävimme maantieteen ryhmän kanssa tammikuussa Tieteen päivillä Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa Fabianinkadulla. Ohjelmassa oli luentoja ja työpajoja monilta eri tieteenaloilta. Yhteisenä teemana oli kuitenkin Vapauden rajat. Helsingin yliopisto järjesti tänä vuonna Tieteen päivät -tapahtuman, jonka tarkoitus on tarjota kansalle sivistystä ja antaa tutkijoille mahdollisuus nostaa esiin oman tieteenalansa näkökulmaa valittuun teemaan. Tapahtumaa järjestetään yliopistokaupungeissa ympäri Suomen ja Helsingissä joka toinen vuosi tammikuussa. Meillä sattui olemaan sen verran tuuria, että pääsimme mukaan. Helsinkiin lähtevä ryhmä koostui pääasiassa GE01.6 -kurssin opiskelijoista, mutta mukana oli myös pidemmällä opinnoissaan olevia sekä opettajat Sirpa Tarvainen ja Mari Lehesvirta. Tieteen päiville oli kokoontunut meidän lisäksemme suuri joukko muita opiskelijoita ja oppilaita pääkaupunkiseudun lukioista ja yläasteelta. Päivän ohjelmamme koostui muutamasta työpajasta, luennosta ja evästauosta. Työpajoissa annettua teemaa käsiteltiin niin eri lähtökohdista, että monesti oli jopa vaikeaa hahmottaa, miten kaikki nämä kokonaisuudet liittyivät toisiinsa. Hyödynnettyjen oppiaineiden väripaletti oli kirjava, eikä monikaan oppiaineryhmä jäänyt vaille huomiota: kemia, biologia, yhteiskuntaoppi, historia ja terveystieto ovat vain mainintana siitä, mitä itse saimme nähdä. Pajoja ja luentoja oli hyvin paljon enemmän, kuin missä itse kävimme. Toisessa kerroksessa oli esimerkiksi …

Kemianlabroja yläkoululaisille

Hyvinkään Sveitsin lukio tekee yhteistyötä myös yläasteiden kanssa. Koulumme laboratorio on mielenkiintoinen paikka tutustua lukio-opintoihin Hyvinkään Sveitsin lukiossa. Tammikuussa Härkävehmaan 9. luokan oppilaita on jo kahtena torstaina tutustunut kemian maailmaan eristämällä kofeiinia kahvista Sveitsin lukion kemian opettajan Jorma Kontiaisen opastuksella. Laboratoriotyössä tulivat tutuksi mm. uutto, suodatus ja tislaus. Aika laboratoriossa kului nopeasti, ja lopputuloksena saatiin petrimaljaan kiinteää kofeiinia. Seuraavassa on opiskelijoiden kommentteja laboratoriokäynnistä: -mielenkiintoista -monipuolista -erilaista -oli kiva työskennellä labrassa Näin ysit pääsivät tutustumaan luonnontieteiden opiskeluun myös kokeellisesti. Jatkamme yhteistyötä kevätlukukaudella ja ensi lukuvuonna ysien sekä myös kasien kanssa.

Jussista tuli kuntapäättäjä jo lukiolaisena

Tervehdys lukija! Olen Jussi Kukkola, valmistunut Sveitsin lukiosta keväällä 2013. Tällä hetkellä opiskelen kolmatta vuotta liiketaloutta Laurea-ammattikorkeakoulussa, jossa aloitin syksyllä 2014 heti varusmiespalveluksen päätyttyä. Tradenomin paperit pitäisi saada kouraan jo tämän vuoden kuluessa. Sveitsin lukioon halusin nimenomaan kovasti mainostetun Sveitsin hengen takia, joka ei ole vain pelkkää legendaa. Vaikka osaltaan aika on vähän kullannut muistoja, kaipaan edelleenkin kovasti sitä yhteisöllisyyden tunnetta. Lukiossa olimme kaikki yhtä Sveitsi-perhettä. Opiskeluilmapiiri on rento ja opettajat persoonallisia sekä mukavia. Kertaakaan en valintaani katunut. Sveitsin lukio antoi kolmen vuoden aikana minulle paljon enemmän kuin lukiotaipaletta aloittaessa kuvittelinkaan. Parhaimpia lukiomuistoja löytyy monia: Euroscola-projektin parissa kävimme Pariisissa sekä Strasbourgissa, sain uusia elinikäisiä ystäviä, ja lukioaikana minut valittiin kaupunginvaltuustoon Hyvinkään nuorimpana valtuutettuna. Yläasteella alkanut kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin vain syveni lukiossa ja kiinnostuin myös historian opiskelusta. Etenkin Valajärven Kirsille tässä kohtaa terveisiä! Lukioaikana kehittyy ihmisenä hurjasti, ja koenkin saaneeni Sveitsin lukiossa turvalliset eväät elämään. Nykyisille sveitsiläisille haluan sanoa etenkin sen, että pitäkää huolta Sveitsin hengestä – se on monissa asioissa yhteistyön kantava voima. Muistakaa olla myös kriittisiä sekä samalla avoimia uusille asioille ja mikä tärkeintä – olkaa innokkaita …

Mortaza opiskelee Aalto-yliopistossa

Kuka olet? Mitä teet nykyään? Olen Mortaza Qanezadeh ja valmistuin Sveitsin lukiosta 2016 keväällä ja heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen hain Aalto-yliopistoon opiskelemaan kemian tekniikkaa ja pääsin ensimmäisellä yrityksellä. Mikä sinusta tulee isona? Vaikea kysymys ensimmäisen vuoden opiskelijalle. Diplomi-insinöörit tekevät asiantuntijatyötä yrityksissä eli jotain sen tyyppistä. Mitä teet tai mitä haaveilet tekeväsi kymmenen vuoden kuluttua? Toivottavasti pääsen suureen yritykseen johtotehtäviin. Ulkomailla työskentelminen on myös yksi vaihtoehto, jota on tullut mietittyä. Mikä sai sinut valitsemaan ysillä nimenomaan Sveitsin lukion? Oikeastaan hain Hyvinkään yhteiskouluun ja olin siellä yhden jakson, minkä jälkeen vaihdoin Sveitsin lukioon. Sveitsin lukion luonnontiedelinja ja syventävät kurssit luonnontiedeaineissa olivat pääsyinä lukion vaihtamiseen. Mikä on paras muistosi Sveitsin lukiosta? Lukiosta jäi paljon hyviä muistoja. Parasta oli se, että kouluun mentiin aina hyvällä mielellä. Hyvä ja rento ilmapiiri takasi sen, ja tästä saamme kiittää opettajia, rehtoria ja opiskelijoita. Mitä eväitä koit saaneesi Sveitsistä nykyiselle alallesi? Alani on hyvin luonnontiedepainotteinen, ja Sveitsin lukiosta sai hyvän pohjan omalle alalle. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää nykyisille Sveitsin lukiolaisille? Rule #1: OPISKELKAA!!! Asettakaa itsellenne tavoitetta ja tehkää töitä niiden saavuttamiseksi.

Lucian päivän aamunavaus

Lucia-kulkue käveli pimennettyyn saliin ja toi valon mukanaan kynttilöiden avulla. Samaan aikaan kuoro lauloi kauniisti perinteisen laulun kunnioittaakseen tätä menneen ajan valontuojaa. Laulun vaimennuttua legendanlukijat kertoivat, että Lucia oli kaunis ja jalo neito, joka eli Syrakusan kaupungissa Sisiliassa Italiassa. Hän lahjoitti omaisuutensa köyhille vainotuille kristityille kiittääkseen Jumalaa äitinsä parantumisesta. Lucian sulhanen oli pakana, ja hän suhtautui kielteisesti kristittyihin, joita Rooman pakanallisessa keisarikunnassa pidettiin valtakunnalle vaarallisina. Kun sulhanen sai tietää, mitä Lucia oli tehnyt, hän ilmiantoi morsiamensa roomalaiselle maaherralle. Kun Lucia ei luopunut kristinuskosta, maaherra tuomitsi hänet kuolemaan. Mutta tapahtui ihme, sillä rovion tuli ei vahingoittanut Luciaa, meren aallot eivät hukuttaneet häntä eivätkä villit nälkäiset pedot tehneet hänelle pahaa. Lopuksi hänet teloitettiin miekalla, ja tätä verityötä symboloi Lucian pukuun kuuluva punainen vyö. Kynttilät, joita Lucia kantaa kruunussaan, kuvaavat liekkejä, jotka eivät voineet vahingoittaa häntä. Pyhimystarun mukaan Lucia sai surmansa uskonsa vuoksi 13. joulukuuta vuonna 303. Keskiajalla joulukuun 13. päivää luultiin vuoden pimeimmäksi täällä Pohjolassa. Lucia tuo meille valoa ja kehottaa meitä hiljentymään ja kuuntelemaan joulun sanomaa. Esityksessä seuraavana oli vuorossa sen kertominen, mitä Lucian legenda antaa meille nykypäivän ihmisille. …