Kirjoittaja: svetari

Nasuviikko 2017

Nasujuhla on perinteenä hyvin monissa muissakin lukioissa (tosin eri nimillä, esimerkiksi nahkiaiset, mopotus), ja sen tarkoitus on luoda hyvää yhteishenkeä ja toivottaa uuden ykköset tervetulleiksi. Itse luulen tarkoituksen olevan myös saattaa ykköset yhteen yhtenäiseen rintamaan ja tutustuttaa heitä keskenään, sillä nasujuhlan kisailuissa ja muissa tehtävissä kyse on ryhmätyöskentelystä ja siinähän he oppivat samalla myös tuntemaan toisiaan. Tavoitteena on varmaankin myös tehdä koulun kakkosista ja abeista vähemmän ”pelottavia” saattamalla koulun kaikkia oppilaita yhteen nasujuhlan merkeissä, ja osoittaa, että heihin on lupa turvautua vaikkapa hankalissa kysymyksissä. Nasujuhlassa ykkösten on osittain pakkokin kysyä 2.-luokkalaisilta tutoreilta neuvoa ja ohjeita, jotta sääntöjen ja ohjeistuksen ymmärtäminen on sujuvaa. Nasujuhla luo hauskaa vaihtelua tavallisten oppituntien ohelle ja siten osoittaa, että lukio on muutakin kuin vain yleissivistävä laitos: koulussa voi olla hauskaakin. Tietenkin nasujuhlan taka-ajatuksena on vielä se, että ykköset pääsevät ”kostamaan” nasuviikon hölmön ja huumorintajuisen toiminnan seuraavan vuoden ykkösille… Nasuviikko sujui hyvin, ja kävimme haastattelemassa ykkösiä, että saisimme tietoa, mitä he ajattelevat asiasta. Ykkösistä haastattelimme Veera Serkolaa (17D), Milla Jääskeläinen (17C), Emilia Rauniota (17C) ja Mimi Nania (17E). Mitkä fiilikset ovat olleet nasuviikolla? ”Ihan hyvät ja ihan jees fiilikset.” Mitä odotuksia nasujuhlasta …

Suomi 100 -tapahtumia: luento Suomen luonnosta

Saimme lukioon syyskuussa kaksi mielenkiintoisessa ammatissa olevaa henkilöä pitämään luennon Suomen luonnosta. Saimme kuulla Korkeasaaren johtajaa Sanna Hellströmiä, joka on toiminut aiemmin eläinlääkärin tehtävissä, ja Juhana Kammosta saimaannorpan geeniperimää tutkivasta ryhmästä. Luento oli mielenkiintoinen, ja siitä sai paljon irti ja monipuolista tietoa suomalaisista luonnonvaraisista eläimistä. Hellström kertoi Korkeasaaren suomalaisista eläimistä ja siellä sijaitsevasta villieläinsairaalasta, jossa autetaan loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä. Villieläinsairaalassa hoidetaan paljon eri lajien edustajia. Harvinaisimpia lajeja, mitä heillä on ollut hoidossa, ovat liito-orava, maakotka ja jänkäkurppa (jonka lajin nimi ei sano minulle kyllä yhtään mitään). Ensin selvitetään hoidettavan eläimen laji, kunto, selviäminen luonnossa ja hoidon kesto. Sen jälkeen tehdään päätös kyseisen eläimen hoidosta. Harmittavan moni eläin joudutaan lopettamaan. Juhana Kammonen kertoi meille saimaannorpan geeniperimän tutkimisesta ja hieman norpan elintavoista ja suojelusta. Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen eläinlaji, jonka arvellaan olevan ihan oma lajinsa, eikä vain norpan alalaji, johon se tähän asti on kuulunut. Norppaa yritetään suojella monin eri tavoin: verkkokalastusta on rajoitettu koko Saimaalla, ja norppien pesintäpuuhia on autettu tekemällä erityisiä lumipesiä, joihin norppa saa rauhassa synnyttää poikasensa. Norpan geeniperimää tutkimalla saadaan paljon tärkeää tietoa. On …

Vaelluksen ohessa vierailu Koveron perinnetilalla  

Tämän syksyn vaelluskurssin toisena retkipäivänä vierailimme Koveron perinnetilalla. Se sijaitsee valtion omistamilla mailla Seitsemisen kansallispuistossa, Ylöjärven alueella. Koveron perinnetila perustettiin virallisesti vuonna 1859. Tila siirtyi vuonna 1970 Metsähallitukselle ja siitä lähtien tilan entisöinti ja ylläpito on toteutettu talkootöinä. Perinneympäristöjä on Suomessa nykyään vähän, koska maatalous on voimakkaasti tehostunut. Tämän vuoksi Koveron kaltaiset perinteistä maataloutta harjoittavat tilat ovat merkityksellisiä ja arvokkaita. Niiden lajisto on usein hyvin monimuotoinen ja se on syntynyt kotieläinten laiduntaessa. Nykyisessä maataloudessa eläinten vapaan laiduntamisen sijaan niiden rehu kasvatetaan salaojitetuilla pelloilla. Koveron piha-alueeseen kuuluu useita puisia rakennuksia: torppa, pakari eli leivintupa, sekä karja- ja viljasuojat. Piha-alueella on ollut myös muita rakennuksia, mutta ne ovat ajan saatossa tuhoutuneet. Pihapiirin sydämessä sijaitsevasta perinteikkäästä kaivosta saimme juomapullot täyteen raikasta vettä. Tilalta löytyy tyytyväisenä elämäänsä viettäviä maatilan eläimiä, joihin kuuluu muun muassa kanoja, lampaita ja muutama lehmä. Koverossa voi aistia menneiden sukupolvien hengen. Uppouduimme historiaan tilan nuoren isännän kertoessa erilaisia tarinoita. Tilan esineistä vain pieni osa on alkuperäisiä, loput ovat jälkeenpäin hankittuja. Koveron maisemaa värittivät heinäseipäät sekä punaiset rakennukset. Päärakennuksen salissa katonrajaa värittivät erilaisilla kasveilla värjätyt, hirsissä roikkuvat langat, sekä pyöreät ruisleivät. Koveron perinnetilaan pääsee tutustumaan mainiosti esimerkiksi siellä järjestettävien erilaisten työnäytösten, …

Kielikurssimatka Irlantiin

Ryhmä lukiolaisisa teki viiden yön yhdistetyn opintoretki- ja kielikurssimatka Dubliniin. Tarkoituksena tutustua irlantilaiseen kulttuuriin ja päästä käyttämään englannin kieltä aidossa ympäristössä. Viikkoon mahtui niin koulunkäyntiä kuin erilaisia retkiä. Opiskelijat asuivat irlantilaisissa perheissä. Perheissä asuminen Yhdessä perheessä asui kaksi tai kolme opiskelijaa. Perheet asuivat erilaisten etäisyyksien päässä Malahide-kylän keskustasta, ja monissa taloissa kaikki kolme opiskelijaa jakoivat yhden huoneen. Ensimmäinen suomalaisittain outo asia monille oli, että kengät pidetään sisällä jalassa. Vielä viikon varrellakin useasti sisälle tullessa alkoi hapuilla kengännauhoja, kunnes tapa muistui mieleen. Toinen kulttuurishokki olivat suomalaisesta näkökulmasta huonosti toimivat vessat ja suihkut. Veden alhaisen paineen vuoksi vessat eivät vetäneet ja suihkut toimivat heikosti. Host-perheet olivat kuitenkin kaikkien mielestä mukavia, ja niistä huomasi, että ne ovat tottuneet majoittamaan opiskelijoita. Päivät sujuivat yleensä rutiininomaisesti, eikä perheen luona useimpina päivinä ehtinyt kuin syödä ja nukkua. Päivä alkoi aamiaisella ennen kielikouluun lähtöä. Seuraavan kerran kotiin tultiin illalliselle noin kuuden maissa, jonka jälkeen moni lähti vielä ulos. Kotiintuloaika oli iltakymmeneltä, mutta kellon tarkkoja siitä ei oltu. Ruoka ei juuri eronnut suomalaisesta ruuasta muuten kuin kouluruuan (packed lunch) osalta. Ruoka kuitenkin tarjoiltiin …

Tutor-kurssilla

Tutor-kurssi järjestetään vuosittain valmentamaan uusia avustajia, tutoreita, seuraavan vuoden ykkösille. Nimi ”tutor” viittaakin sanaan tutoriaali. Tutortoimintaa on koulussamme järjestetty jo 15 vuotta. Kurssin suorittaneet opiskelijat toimivat rehtorin ja opon apuna vastaanottamassa uusia opiskelijoita kesäkuussa tutustumispäivänä sekä avustavat syksyllä ryhmänohjaajia uusien opiskelijoiden perehdyttämisessä. Lisäksi he toimivat oppaina avointen ovien päivinä sekä avustavat vanhempainiltojen kahvituksissa. Kurssilla harjoitellaan myös vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja. Tutorkurssi toteuttiin Hyvinkään Yhteiskoulun lukion ja Sveitsin lukion yhteisenä kurssina 5. jaksossa molempien lukioiden tiloissa. Kurssilaiset olivat ykkösvuoden opiskelijoita, ja supertutoreina eli päävalmentajina oli kakkos- ja kolmosvuoden opiskelijoita. Yhteensä opiskelijoita oli kurssilla 26, ja tutor-opettajana liikunnan ja terveystiedon opettaja Reetta Rautio. Kurssiin kuului tutorretkipäivä Sääksin leirikeskuksessa. Tutorleiri Sääksin leirikeskuksessa Tutorleiri järjestettiin Sääksin seurakunnan leirikeskuksessa. Bussi nappasi reippaat opiskelijat koulumme pihalta perjantaiaamuna 28.4. Bussin saavuttua leirikeskukseen tutoreille tarjoiltiin maukas aamupala, jonka aikana supertutorit perehdytettiin päivän tehtäviin. Tämän jälkeen keräännyttiin tehtäväsaliin ja ensimmäiset tehtävät tutustumiskierroksen ohella aloitettiin. Sen jälkeen pikkututorit jaettiin neljään ryhmään ja kaksi ryhmistä lähti supertutoreiden kanssa pihalle, ja loput kaksi ryhmää jäivät nuorisokeskuksen kouluttajan Marjo Kuuselan hoivaan. Ulkona supertutorit järjestivät ryhmätoimintaa ja ongelmanratkaisutaitoja edistäviä leikkejä. …

Eläinten elämää tutkimassa

Kävimme Tutkimme eläimiä -kurssilla Korkeasaaren eläintarhassa Helsingissä. Tutkimme eläinten käyttäytymistä eli etologiaa, ja aikaa oli noin kaksi tuntia. Saimme tehtävämonisteet, joista toinen oli etogrammi. Tehtävänä oli tarkkailla yhden lauman yksilön käyttäytymistä kymmenen minuutin ajan ja merkitä sen toiminnat ylös. Täytin etogrammini barberiapinaa seuraamalla. Toisessa tehtävämonisteessa oli kysymyksiaä suokukosta, pikkumangusteista, papukaijoista, laiskiaisesta ja agutista, sekä Kissalaakson kissaeläimistä. Saimme lisäksi taustatietoa joistain eläimistä monisteella. Retkipäivällemme sattui hyvä sää, ja monet eläimetkin olivat tulleet aurinkoon lämmittelemään. Aktiivisimpia eläimiä kierroksellamme olivat saukot, joille oli juuri annettu särkiä ruuaksi. Kaikkia kissalaakson eläimiä emme nähneet. Korkeasaaren laumaeläimet havainnollistivat hyvin tunnilla opittuja käyttäytymiseen liittyviä teorioita. Huomasimme myös, että eläimillä täytyy olla aktiviteetteja häkeissään. Kaiken kaikkiaan retki oli onnistunut, vaikka aikaa olisi saanut olla enemmän.

Vaalipaneeli ja varjovaalit

Kuntavaalien lähestyessä halusimme levittää tietoa vaaleista ja ehdokkaista ja saada nuoret liikkeelle ja äänestämään. Tästä johtuen tiistaina 28. maaliskuuta Sveitsin lukion aktiivinen oppilaskunta järjesti lukiolla kuntavaalipaneelin. Kouluumme kutsuttiin nuoria 18 – 30-vuotiaita ehdokkaita eri puolueista kertomaan mielipiteistään ja tavoitteistaan sekä siitä, kuinka he edistäisivät meidän nuorten asioita kunnassamme. Mukana oli ehdokkaita perussuomalaisista, sosiaalidemokraattisesta puolueesta, vasemmistoliitosta, vihreistä ja kokoomuksesta. KDP:n ja keskustan ehdokkaat eivät ikävä kyllä päässeet osallistumaan. Tilaisuus alkoi Joni Rasimuksen musiikkiesityksellä. Tämän jälkeen ehdokkaat esiteltiin ja heiltä kysyttiin lämmittelykysymyksiä, joihin he vastasivat yksinkertaisesti kyllä tai ei. Lämmittelykysymyksiin kuului muun muassa, pitäisikö koulussa olla kasvisruokapäivä, pitäisikö äänestysikä laskea 16 ikävuoteen sekä onko kaikkien kuntalaisten tarpeet huomioitu tasa-arvoisesti. Ensimmäiseen kahteen suurin osa vastasi kyllä, mutta kolmanteen suurin osa näytti punaista eli ei-korttia. Lämmittelykysymysten jälkeen ehdokkaille esitettiin laajempia kysymyksiä muun muassa maahanmuutosta ja digitalisaatiosta. Monissa kysymyksissä ehdokkailla oli paljon yhteneviä mielipiteitä, mutta aiheesta riippuen vastaukset saattoivat vaihdella hyvinkin paljon. Kysymysten lisäksi ehdokkaita asetettiin keskenään myös kaksintaisteluihin, joissa he saivat väitellä jostakin asiasta. Kaikkein kuuminta keskustelua tuli perussuomalaisten ja vihreiden välillä maahanmuutosta, ja annoimmekin ajan mennä sovittua pidempään …