Kirjoittaja: svetari

Teemapäivästä uusia taitoja

Syyslomaa edeltävä perjantai oli Sveitsin lukiossa erilainen työpäivä. Opiskelijat valitsivat neljä työpajaa, joihin osallistuivat päivän aikana. Päivän idea lähti siitä, että ylioppilastutkinnon uudistumisen (sähköistymisen) myötä yhä useammassa oppiaineessa tarvitaan tietokoneohjelmia ja -sovelluksia, joiden opettaminen ja oppiminen vie kursseilla paljon aikaa itse aiheen opiskelulta. Työpajoissa voidaan keskittyä tuokioksi opettelemaan tärkeiden ohjelmien käyttöä rauhassa aiheeseen perehtyneen opettajan johdolla. Svetarin toimittaja jalkautui koulun käytäville ja työnsi päänsä kaikista ovista, joiden takaa kuului jotain ääntä. Suurin osa ohjelmista liittyi matemaattisiin aineisiin. Aiheina olivat LoggerPro, GeoGebra, LO Calc funktiot ja CAS-laskenta. Luokissa oli hyvä tekemisen meininki. Osassa pajoista opettaja näytti ohjelman toimintaa, jota saattoi omalla koneella samalla kokeilla, toisissa tehtiin enemmän harjoituksia omatoimisesti ja opettaja kiersi neuvomassa. Biologian ja maantieteen opettajan johdolla harjoiteltiin diagrammien piirtämistä. X- ja Y-akselien maailmaan oli eksynyt myös joku, joka ei näyttänyt noin äkkiseltään kuuluvan joukkoon: kahden tietokoneen taktiikalla diagrammien maailmaan perehtyi myös Sveitsin lukion opettaja. Oppia ikä kaikki, tuumi toimittaja ja jatkoi matkaa. Humanistikäytäväksi leimautuneessa A-siivessä oli menossa myös kaksi työpajaa. Varsinkin humanistisissa aineissa on joissakin oppiaineissa käytössä OneNote-muistikirjaohjelma, joka mahdollistaa opettajalle helpon tavan jakaa oppimateriaalia opiskelijoille ja toisaalta opiskelijan palauttaa töitään opettajalle arvosteltavaksi. Microsoftin ohjelmistothan ovat kaikille lukion opiskelijoille …

Tunnelmia vaelluskurssilta

Vaikka koulu alkoi vain muutama viikko sitten, on yksi kurssi ehtinyt jo päättyä, vaikka jaksoa on jäljellä vaikka kuinka. Biologian ja liikunnan yhteinen vaelluskurssi on ehtinyt opetella retkeilyä, retkeillyt Seitsemisen kansallispuistossa ja kaikesta päätellen myös oppinut paljon luonnossa liikkumisesta – ja ehkä vähän itsestäkin. Vaelluskurssiin osallistuneet pitivät parhaana hyvää porukkaa ja vaeltamista. tunnelmista yksi nousi monen mieleen: fyysisen ponnistelun jälkeen oli hyvä fiilis, kun saattoi todella tuntea tehneensä jotain, ehkä vähän ylittäneensä itseään ja omia rajojaan. Huonoja puolia ihmisellä on tapana löytää myös kaikesta, mutta jotenkin ne taisivat olla sellaisia, mihin olisi itse voinut vaikuttaa. Vai mitä sanot vuotavasta teltasta tai huonosta ruoasta, jotka jokainen ihan itse kuitenkin valitsi? Moni kurssilainen lähti vaeltamaan ensimmäistä kertaa, mutta ei ehkä viimeistä. Ainakin moni mietti, että ottaisi ensi kerralla enemmän ruokaa, lämpimämpiä vaatteita, sipsejäkin metsään olisi kaivattu. Mitä mahtoi kantaa rinkassaan hän, joka ajatteli ensi kerralla ottaa muutaman lyijypainon… Vaelluksella tutustuttiin monenlaiseen luontoon, mm. vanhaan aarnimetsään, suohon ja harjumaisemaan. Luonnosta opittiin paljon, vaikkapa se, että kasvit eivät ole eläimiä. Sen sijaan eläimiä nähtiin perinnetilalla: ”Siellä oli äijiä lampaita.” …

Seikkailukurssi toukokuussa

Lähdimme toukokuisena perjantaina pyöräilemään lukiolta Hyyppärän läpi rinkat selässä ja saavuimme Ladun majalle, jossa vedimme vaijeriliukua. Ladun majalta lähdimme kohti Kiiskilampea, jossa viettäisimme yön. Pystytimme leirin ja sytytimme nuotion ruuanlaittoa varten. Tämän jälkeen porukka jaettiin kahtia. Toinen ryhmä lähti melomaan lammen toiseen päähän, ja toisen piti tehdä tuli ja kuljettaa se takaisin nuotiopaikalle ja keittää kananmuna sen avulla. Sitten vaihdoimme tehtäviä, Aktiviteettien jälkeen söimme makkaraa ja rupesimme kasaamaan telttoja. Luka ja Teemu kasasivat majansa metsään (kuvassa). Illemmalla pelasimme satapeliä, jonka jälkeen osa porukasta kävi telttoihin nukkumaan, loput jäivät paistamaan makkaraa ja kertomaan kalajuttuja. Luka ja Teemu navigoivat majaansa, jonne muut eivät löytäneet. Aamulla herätys oli 9.00, kun opettaja Antti Kaplas tuli nätisti herättelemään meitä savuisen teltan uumenista. Söimme aamupalaa ja purimme leirin. Sitten kasasimme pelastuslautat aiemmin jaetuissa joukkueissa erinäisistä metsästä löytyvistä materiaaleista. Tämän jälkeen ammuimme jousipyssyllä ja puhallusputkilla, heittelimme kirveitä ja kasasimme mutteritorneja. Näiden jälkeen lähdimme pyörillä kohti Jaanankallion maastoa, missä pelasimme paintballia. Paintballin jälkeen pyöräilimme Kytäjäntietä pitkin kotiin. Kurssi oli täynnä hauskaa sisältöä ja tekemistä. Opimme uusia asioita luonnosta ja siitä, miten joissain tilanteissa …

Sveitsin ihanat Wanhat 2018

Helmikuun 16. päivänä tapahtui jotain, mitä tämän vuoden kakkoset olivat odottaneet kuin kuuta nousevaa. Silloin oli vanhojen tanssit, ja tuota tapahtumaa kakkoset eivät ikinä unohda. Ensimmäistä kertaa 2000-luvulla syntyneet nuoret pääsivät ottamaan osaa tähän pitkään perinteeseen – ja he eivät jääneet edeltäjiensä varjoon ja nostivat riman korkealle tuleville tanssijoille. Tänä vuonna tanssilattialla nähtiin monia upeita asuja. Kaikki olivat löytäneet juuri itselleen sopivat puvun. Löytyi värikkäitä prinsessamekkoja sekä elegantteja iltapukuja, ja perinteiset mustat frakit, jotka olivat just eikä melkein. Tanssijoiden päivä oli todella kiireinen, mutta varmasti mieleenpainuva. Keskipäivällä tanssittiin Sveitsin salissa. Sali oli koristeltu teemaan sopivaksi, ja ilmassa oli juhlallinen tunnelma. Salin pienuus tuotti tänäkin vuonna hieman ongelmia, mutta fiilis säilyi silti koko esityksen ajan hyvin yllä. Lukion lisäksi tanssijat kävivät piristämässä ja tanssittamassa peruskoulun oppilaita, ja osa kävi jo aamuvarhain vanhainkodissa. Onhan tärkeää pitää vanhemmat ikäryhmät tietoisena, että vanhojen tanssiperinne jatkuu yhä. Ilta huipentui kahteen päänäytökseen Martin hallissa. Orkesterin säestyksellä tanssijat saapuivat saliin ja järjestivät uskomattoman spektaakkelin. Tanssijat harjoittelevat tansseja koko 3. jakson ajan, olihan opeteltavaa paljon. Ei siis ole mikään ihme, että opiskelijoiden ja …

Yo-juhla Suomi100-hengessä

Itsenäisyyspäivän aattona vietettiin Hyvinkään Sveitsin lukion itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlaa poikkeuksellisesti Hyvinkääsalissa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi. Satavuotiaan Suomen kunniaksi juhlaan oli valmisteltu hieno metsäaiheinen produktio ja entinen opiskelijamme Juhana Kammonen lausui Suomi-aiheisia runoja. Intendentti Susanna Eskola Hyvinkään kaupunginmuseosta piti juhlapuheen, jossa hän kertasi myös juhlavuottaan viettävän Hyvinkään satavuotisen historian vaiheita.  

Nasuviikko 2017

Nasujuhla on perinteenä hyvin monissa muissakin lukioissa (tosin eri nimillä, esimerkiksi nahkiaiset, mopotus), ja sen tarkoitus on luoda hyvää yhteishenkeä ja toivottaa uuden ykköset tervetulleiksi. Itse luulen tarkoituksen olevan myös saattaa ykköset yhteen yhtenäiseen rintamaan ja tutustuttaa heitä keskenään, sillä nasujuhlan kisailuissa ja muissa tehtävissä kyse on ryhmätyöskentelystä ja siinähän he oppivat samalla myös tuntemaan toisiaan. Tavoitteena on varmaankin myös tehdä koulun kakkosista ja abeista vähemmän ”pelottavia” saattamalla koulun kaikkia oppilaita yhteen nasujuhlan merkeissä, ja osoittaa, että heihin on lupa turvautua vaikkapa hankalissa kysymyksissä. Nasujuhlassa ykkösten on osittain pakkokin kysyä 2.-luokkalaisilta tutoreilta neuvoa ja ohjeita, jotta sääntöjen ja ohjeistuksen ymmärtäminen on sujuvaa. Nasujuhla luo hauskaa vaihtelua tavallisten oppituntien ohelle ja siten osoittaa, että lukio on muutakin kuin vain yleissivistävä laitos: koulussa voi olla hauskaakin. Tietenkin nasujuhlan taka-ajatuksena on vielä se, että ykköset pääsevät ”kostamaan” nasuviikon hölmön ja huumorintajuisen toiminnan seuraavan vuoden ykkösille… Nasuviikko sujui hyvin, ja kävimme haastattelemassa ykkösiä, että saisimme tietoa, mitä he ajattelevat asiasta. Ykkösistä haastattelimme Veera Serkolaa (17D), Milla Jääskeläinen (17C), Emilia Rauniota (17C) ja Mimi Nania (17E). Mitkä fiilikset ovat olleet nasuviikolla? ”Ihan hyvät ja ihan jees fiilikset.” Mitä odotuksia nasujuhlasta …

Suomi 100 -tapahtumia: luento Suomen luonnosta

Saimme lukioon syyskuussa kaksi mielenkiintoisessa ammatissa olevaa henkilöä pitämään luennon Suomen luonnosta. Saimme kuulla Korkeasaaren johtajaa Sanna Hellströmiä, joka on toiminut aiemmin eläinlääkärin tehtävissä, ja Juhana Kammosta saimaannorpan geeniperimää tutkivasta ryhmästä. Luento oli mielenkiintoinen, ja siitä sai paljon irti ja monipuolista tietoa suomalaisista luonnonvaraisista eläimistä. Hellström kertoi Korkeasaaren suomalaisista eläimistä ja siellä sijaitsevasta villieläinsairaalasta, jossa autetaan loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä. Villieläinsairaalassa hoidetaan paljon eri lajien edustajia. Harvinaisimpia lajeja, mitä heillä on ollut hoidossa, ovat liito-orava, maakotka ja jänkäkurppa (jonka lajin nimi ei sano minulle kyllä yhtään mitään). Ensin selvitetään hoidettavan eläimen laji, kunto, selviäminen luonnossa ja hoidon kesto. Sen jälkeen tehdään päätös kyseisen eläimen hoidosta. Harmittavan moni eläin joudutaan lopettamaan. Juhana Kammonen kertoi meille saimaannorpan geeniperimän tutkimisesta ja hieman norpan elintavoista ja suojelusta. Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen eläinlaji, jonka arvellaan olevan ihan oma lajinsa, eikä vain norpan alalaji, johon se tähän asti on kuulunut. Norppaa yritetään suojella monin eri tavoin: verkkokalastusta on rajoitettu koko Saimaalla, ja norppien pesintäpuuhia on autettu tekemällä erityisiä lumipesiä, joihin norppa saa rauhassa synnyttää poikasensa. Norpan geeniperimää tutkimalla saadaan paljon tärkeää tietoa. On …