Ajankohtaista

Lucian päivän aamunavaus

Lucia-kulkue käveli pimennettyyn saliin ja toi valon mukanaan kynttilöiden avulla. Samaan aikaan kuoro lauloi kauniisti perinteisen laulun kunnioittaakseen tätä menneen ajan valontuojaa. Laulun vaimennuttua legendanlukijat kertoivat, että Lucia oli kaunis ja jalo neito, joka eli Syrakusan kaupungissa Sisiliassa Italiassa. Hän lahjoitti omaisuutensa köyhille vainotuille kristityille kiittääkseen Jumalaa äitinsä parantumisesta. Lucian sulhanen oli pakana, ja hän suhtautui kielteisesti kristittyihin, joita Rooman pakanallisessa keisarikunnassa pidettiin valtakunnalle vaarallisina.

_MG_2746

Kun sulhanen sai tietää, mitä Lucia oli tehnyt, hän ilmiantoi morsiamensa roomalaiselle maaherralle. Kun Lucia ei luopunut kristinuskosta, maaherra tuomitsi hänet kuolemaan. Mutta tapahtui ihme, sillä rovion tuli ei vahingoittanut Luciaa, meren aallot eivät hukuttaneet häntä eivätkä villit nälkäiset pedot tehneet hänelle pahaa. Lopuksi hänet teloitettiin miekalla, ja tätä verityötä symboloi Lucian pukuun kuuluva punainen vyö. Kynttilät, joita Lucia kantaa kruunussaan, kuvaavat liekkejä, jotka eivät voineet vahingoittaa häntä. Pyhimystarun mukaan Lucia sai surmansa uskonsa vuoksi 13. joulukuuta vuonna 303.

Keskiajalla joulukuun 13. päivää luultiin vuoden pimeimmäksi täällä Pohjolassa. Lucia tuo meille valoa ja kehottaa meitä hiljentymään ja kuuntelemaan joulun sanomaa.

Esityksessä seuraavana oli vuorossa sen kertominen, mitä Lucian legenda antaa meille nykypäivän ihmisille.

Hän tuo rauhaa sinne, missä on sota, sinne missä ihmisten kesken on riitaa ja toinen toistensa sortamista. Syttyköön rauhan kynttilä rauhattomaan ihmissydämeen ja antakoon ihmisille hyvää tahtoa.

Lucia tuo meille myös iloa, jota me kaikki tarvitsemme elämäämme. Meillä on silmät, joilla nähdä, korvat, joilla voi kuulla, aivot, joilla voi ajatella, ja sydän, jolla voi tuntea. Meillä on läheisiä ihmisiä ja hyviä ystäviä ja oma, itsenäinen isänmaa. Syttyköön ilon liekki ihmissydämeen, levittäköön lämpöä ja valoa.

_MG_2750

_MG_2753

Lucia tuo meille myös rohkeutta, ja jokainen meistä voi olla elämässään rohkea, koska joka päivä joudumme valitsemaan, tehdäkö oikein vai väärin. Vaatii rohkeutta tehdä oikein, joten syttyköön ilon liekki meidän jokaisen sydämeen.

Lucia tuo meille myös rakkautta. Se on parasta, mitä ihmissydämessä voi kasvaa. Rakkaus on toisesta ihmisestä välittämistä. Meillä on mahdollisuus kokea rakkauden ihme, sillä lähellä on aina ihminen, joka kaipaa välittämistä. Siihen tarvitaan vain pieni ystävällinen sana tai teko.

Näiden puheiden jälkeen Lucia-kulkue poistui laulun säestämänä pois salista ja jätti jälkeensä aidon joulun odotuksen tunnelman.

Lucian päivän vieton perinteet ovat tulleet meille Ruotsin kautta. Seuraavassa ote Sara Wacklinin teoksesta Sata muistelmaa Pohjanmaalta. Tässä kuvaillaan 1800-luvulla Oulun triviaalikoulun poikien valmistautumista Lucian päivän viettoon, joka oli heille suuri juhlapäivä, sillä silloin juhlavalaistiin koko laaja koulutalo sadoin talikynttilöin; moni tuikku oli tällöin antajalleen kallisarvoisempi kuin toisille kaikkein kauneimmat vahakynttilät, sillä köyhimmiltäkään lapsilta eivät heidän vanhempansa kieltäneet iloa saada parilla kynttilällä osallistua koulun juhlavalaistukseen. Yhtä mielellään kuin varakkaat vanhemmat suostuivat poikiensa uutteruutta kannustaakseen näiden pyyntöön ja antoivat heille useita nauloja kynttilöitä tähän tarkoitukseen, yhtä mielellään istui köyhä äiti majassaan pari vuorokautta pienokaisineen pimeässä lahjoittaakseen muutaman hetken ajaksi valoa ja iloa heille kaikille.

Kello kuudelta aamulla koko koulu loisti juhlavalaistuksessaan. Ahkerat pojat olivat olleet työssä aamuvarhaisesta lähtien, jotta koulu olisi oikein komea juhlapäivänä. Jotkut eivät olleet nukkuneet koko edellisenä yönä, ja kolmen neljän tienoissa pojat jo olivat liikkeellä puhtaina ja siistiytyneinä, äitinsä kampaamina ja siunaamina, tukka kiiltävänä ja pari lanttia tai juustoa ja leipää taskussa, juuri lämpimistä vuoteistaan nousseina tähtikirkkaaseen talviaamuun. Puisia kaaria oli asetettu lakaistun ja kuusenhavuin sirotellun koulutalon ikkunoihin. Nämä kaaret pantiin täyteen kynttilöitä. Kynttilöitä sijoitettiin myös kattoon ripustettuihin puisiin kruunuihin, kateederille kynttelikköihin ja kaikkialle, mihin niitä yleensä saatettiin sovittaa.

Lucian päivän vietto on nykypäivänä erilaista, mutta yhä edelleen siinä korostuu valon tuominen pimeyteen ja rauhan ja hyvän tahdon korostaminen ihmisten välisessä toiminnassa.

Mainokset