Sveitsiläisiä

Anna – käsikirjoittaja

Kirjoitin ylioppilaaksi Sveitsin lukiosta vuonna 2007. Lukion jälkeen hain opiskelemaan dramaturgiaa Teatterikorkeakouluun, mutta en päässyt kouluun sisään. Välivuosi ei houkutellut, joten menin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan puheviestintää. Sivuaineena opiskelin journalistiikkaa ja työskentelin opintojen ohella freelance-toimittajana. Valmistuin humanististen tieteiden kandiksi vuonna 2010.

Koko opiskeluajan tiesin, että en halua tehdä uraani viestinnän alalla, vaan haluan kirjoittaa. Vuonna 2011 hain opiskelemaan elokuvakäsikirjoittamista Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun Helsinkiin. Linjalle valitaan kaksi opiskelijaa vuosittain, mutta pieni sisäänpääsyprosentti ei lannistanut. Pääsin sisään, ja valmistun taiteen maisteriksi ensi keväänä.

Opiskelin Sveitsissä luonnontiedelinjalla, vaikka tiesin aina suuntautuvani taidealalle. Ajattelin, että on hyvä ymmärtää maailmaa monelta kantilta ja olla kiinnostunut asioista, ei ainoastaan omasta navasta ja omista lempiasioista. Olen säilyttänyt saman filosofian myös myöhemmässä elämässä: valikoin töitäni sen mukaan, mikä tuntuu kiinnostavalta, en sen perusteella, mikä näyttäisi koherentilta cv:ssä. Uskon, että monipuolisuudesta on hyötyä alalla kuin alalla ja ennen kaikkea elämässä.

_DSC5137

Toimittajana olen päässyt haastattelemaan ihmisiä pääministeristä päiväkotilapsiin, tutkijoista maailmantähtiin. Pidän valtavana rikkautena sitä, että kohtaan toimittajan työssäni ihmisiä kaikilta elämän osa-alueilta, ja siitä on ollut hyötyä myös käsikirjoittajan työssä. Elokuva on eläytymistä toisen nahkoihin, ihmisten näkemistä.

Lukiossa suoritin kaikki mahdolliset äidinkielen ja filosofian kurssit ja yritin kehittää itseäni kirjoittajana. Sain valtavasti tukea erityisesti äidinkielen opettajaltani Erja Eteläiseltä, joka luki tekstejäni ja jaksoi olla kiinnostunut tekemisistäni. Olen Erjalle ikuisesti kiitollinen lukiossa saamastani kannustuksesta. Hän houkutteli minut mukaan myös Nuoren Voiman liiton kirjoittajapiireihin, joissa sain arvokasta palautetta.

Itsensä elättäminen kirjoittamalla ei ole itsestäänselvyys, mutta en koskaan ajattelut, että se ei olisi mahdollista. Kun olen halunnut oppia kirjoittamaan näytelmän, olen istunut alas, kirjoittanut ja etsinyt tekstille ohjaajan. Ei pidä jäädä haaveilemaan sängynpohjalle vaan tarttua asioihin ja unohtaa, mitä muut ajattelevat. Lukioaikana perustimme kavereiden kanssa Hyvinkäälle oman teatteriryhmän ja aloimme tehdä omia juttujamme. Asiat tulevat tehdyiksi tekemällä.

Sveitsin lukiossa oli hyvä opiskella ja kasvaa. Arvostan lukion ilmapiiriä ja sitä, että arvosanoja tärkeämpää oli löytää omat kiinnostuksenkohteet ja kehittää osaamistaan. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen olen työskennellyt Sveitsissä äidinkielenopettajan sijaisena useaan otteeseen. Kirjallisuushistorian kertaaminen ja nuoriin tutustuminen on ollut hyvää vastapainoa omille kirjoitustöilleni. Arvostan opettajia ammattikuntana, ja kirjoitin Taikin lopputyöelokuvanikin opettajainhuoneeseen sijoittuvaksi. Elokuvassa näytteli myös muutamia entisiä opettajiani Sveitsin lukiosta, ja jollain hauskalla tavalla tuntui, että ympyrä sulkeutui.

Rakkauteni kirjoittamista kohtaan syttyi jo ala-asteella, mutta lukiossa saamani kannustus ja innostus auttoivat minua tavoittelemaan unelmaani. Nyt kirjoitan ammatikseni, saan freelancerina olla itse itseni pomo ja päättää omista aikatauluistani. Työskentelen useille työnantajille ja useassa projektissa samaan aikaan. Saatan tehdä töitä kellon ympäri, mutta halutessani voin lähteä lomalle keskellä viikkoa. Nautin vapaudesta ja itsenäisyydestä, siitä, että olen vastuussa tekemisistäni itselleni enkä muille.

Mainokset