Vierailuja

Jätteiden jäljillä Hyvinkään jätevedenpuhdistamolla

Ympäristöekologian opiskelijat tutustuivat biologian 3. kurssilla Hyvinkään Kaltevassa sijaitsevaan jätevedenpuhdistamoon. Odotukset olivat vähintäänkin korkealla bussin lähtiessä koulun pihasta. Jokaisella tuntui olevan erilaisia käsityksiä siitä, mitä meitä perillä odottaisi. Osa ryhmästämme oli vieraillut jo aikaisemmin puhdistamolla, mutta hekään eivät saaneet ensikertalaisia innosta pomppivia retkeläisiä palaamaan maan pinnalle. Yksi toisensa jälkeen kertoi omista laitosta kuvaavista mielikuvistaan, lukemistaan lehtijutuista ja jopa lapsena pönttöön tungetuista leluista.

Bussi kuljetti meidät syrjäseudulle, mitä osa meistä ihmetteli. Syy paikan syrjäisyyteen selvisi viimeistään bussin ovien avauduttua jätevesilaitoksen pihassa. Sitä tajunnan räjäyttävää hajua ei kovista yrityksistä huolimatta ihan heti unohda. Into vaihtui suurimmalla osasta meistä inhoon. Katsottuamme ympärillemme monen kuvitelmat siitä, millainen puhdistamo olisi, murskaantuivat. Näimme suuren aidatun alueen, jossa oli muutamia rakennuksia ja suuria vesialtaita.

Ensiksi saimme tutustua Hyvinkään jätevedenpuhdistamon vastaavaan johtajaan, joka päästi meidät onneksemme vähemmän haisevaan sisätilaan katsomaan filmiä, joka selittäisi meille miksi ja miten jätevedestä saadaan niin puhdasta, että sen voi palauttaa vesistöihin. Filmi auttoi meitä ymmärtämään jäteveden puhdistuksen tärkeyttä, eikä kukaan varmasti enää tule työntämään esimerkiksi vanupuikkoja WC-pönttöihin….

Bi3_jäteveden4

Bi3_jäteveden1

Filmin loputtua osan porukasta valtasi kauhu siitä, että joutuisimme palaamaan haisevaan ulkoilmaan. Osa meistä taas hyppi innosta puhkuen oppaamme perässä ulos kohti alueen syrjäisintä rakennusta, jossa tapahtui jäteveden esikäsittely. Esikäsittelyssä jätevesi välpätään ja hiekka erotetaan. Päästyämme sisään ilmaan nousi heti kysymys: ”kumpi on pahempi: hengittää nenän vai suun kautta?”. Suoraa kotitalouksien pöntöistä laitokselle virtaava jäte kulki silmiemme edessä luikuhihnalla, jossa jätevedestä välpättiin, eli siitä erotettiin kiintein aines. Osa ryhmästämme tyytyi jostain kumman syystä tarkkailemaan tilannetta mahdollisimman kaukaa. Jokainen voi kuvitella, miltä kyseisessä rakennuksessa haisi. Tai ei oikeastaan pysty, sen kammottavuuden voi ymmärtää vasta kun sen itse kokee.

Päästyämme ulos rakennuksesta, tuntui jäteaseman ennen niin kamalan hajuinen ilma suorastaan ihanalta edellisen karmean kokemuksen jäljiltä. Kun irtonainen jäte oli liukuhihnalla saatu erotettua jätevedestä, virtasi vesi hiekan erotukseen. Ruskean veden virratessa hiekan erotuksen jälkeen rakennuksesta kohti ensimmäistä suurta allasta, oppaamme onneksi muistutti meitä siitä, ettei uiminen ole suotavaa. Onneksi muistutti, sitähän siinä ensimmäisenä mielemme teki…:-)

Bi3_jäteveden2

Kun vedestä oli saatu ilmastuksen avulla hiekka erotettua, eli mekaaninen puhdistusvaihe oli ohi, oli aika siirtyä kemialliseen puhdistukseen. Kemiallisessa puhdistuksessa jäteveteen lisätään kemikaaleja, jotka reagoidessaan veden eloperäisen aineksen kanssa muuttavat jäteveden poistetavat aineet eli esimerkiksi fosfaatin kiinteäksi, jolloin se on helppo poistaa.

Kemiallisen puhdistuksen jälkeen matkamme jatkui kohti suurta kuplivaa allasta. Oli aika antaa vedelle biologinen puhdistuskäsittely, johon kuulemma tarvittaisiin paljon työvoimaa. Olimmekin jo ehtineet ihmetellä, missä kaikki työläiset olivat, koska alueella ei näkynyt ketään. Ihmetyksemme oli suuri kun saimmekin kuulla, että työläiset olivatkin bakteereja. Meille kerrottiin, että bakteerit söivät jäteveden eloperäisen aineen työkseen. Siitä innostuneina aloimmekin heti miettimään, miten pääsisimme jätevedenpuhdistamolle töihin.

Jäteveden puhdistuksen viimeisessä vaiheessa vesi suuntaa jälkiselkeyttimeen, josta se puhdistuneena pääse jatkamaan matkaansa kohti vesistöjä. Oppaamme nosti kannuun puhdistettua vettä ja vertasi sitä muistikuviimme siitä järkyttävästä näystä, minkä olimme ensimmäisen rakennuksen liukuhihnalla nähneet. Yhteistuumin totesimme veden puhtauden parantuneen selkeästi, mutta oppaamme kehotuksesta jätimme veden maistamisen kuitenkin väliin.

Kun olimme oppineet kaiken tarvittavan jäteveden puhdistusprosessista ja luulimme jo selviytyneemme, oppaamme kuljetti meidät perimmäiseen rakennukseen varoittaen herkkänenäisiä retkeläisiä. Ajattelimme, ettei mikään haju voisi olla pahempi kuin ensimmäisen rakennuksen liukuhihnajäte, mutta saimme pian todeta olleemme väärässä. Kyseessä oli rakennus, jossa tapahtui liukuhihnalla vedestä erotetun jätteen kuivatus. Saatuamme tarpeeksi ihmetellä kyseistä prosessia, näytettiin meille vielä lopuksi miten koko laitoksen toimintaa pystyttiin ohjaamaan yhdeltä tietokoneelta käsin.

Laitoksella oli innokkaille retkeläisille niin kovasti nähtävää, että retkemme meni yliajalle. Se ei ketään tuntunut haittaavan pätkääkään, sillä paikka oli erittäin kiinnostava. Kiitimme hyvästä opastuksesta, pesimme kädet ja lennokkain askelin kiidimme bussiin. Hetken porukalla päivittelimme oppimaamme ja ihmettelimme yhdessä kokemaamme, mutta melko pian ajatukset suuntautuivat kohti kotia ja kunnon suihkua.

 

Mainokset